Luonnonmukainen sikatalous tuotantosuuntana Perätuvan tilalla
Montonen, Mika (2012)
Montonen, Mika
Hämeen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205117734
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205117734
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää eteläkarjalaisen Perätuvan tilan mahdollisuuksia toimia luonnonmukaisessa tuotannossa. Tila harjoittaa tällä hetkellä tavanomaista lihasikatuotantoa. Tavanomainen sikatalous on kärsinyt pitkään huonosta kannattavuudesta. Työssä selvitettiin, olisiko Perätuvan tilan tuotanto mahdollista siirtää luonnonmukaiseen sikatalouteen ja saada sitä kautta tilan toiminta kannattavammaksi.
Työn teoreettisessa osassa käsitellään luonnonmukaisen sianlihantuotannon yleisiä sääntöjä ja määräyksiä koskien eläinten hoitoa yleisesti, eläinten hankintaa, tuotannon siirtymävaihetta, eläinten hoitoympäristöä sikaryhmittäin, rakenteellisia ratkaisuja, rehuja ja lannan levitystä. Lisäksi käsitellään suomalaisen luonnonmukaisen sikatalouden yleistä tilannetta tällä hetkellä. Ruokintaosiossa käsitellään sikojen ruokintaan liittyvät asiat sikaryhmittäin, viljelykierto sikatilalla sekä eri kasvien soveltuminen luonnonmukaisesti kasvatettujen sikojen ruokintaan.
Työn tutkimuksellisessa osiossa käsitellään Perätuvan tilan mahdollisuuksia toimia luonnonmukaisessa tuotannossa. Käsiteltäviä asioita ovat muun muassa tilan kotieläintuotanto, kasvinviljely, kannattavuus, tarvittavat rakenteelliset investoinnit, sekä sikojen myynti. Sikojen menekin selvittämiseksi tehtiin pieni soittokierros suomalaista lihaa jalostaviin yrityksiin. Selvityksen lähtökohtana oli, että Perätuvan tilalle tulisi 40 emakon yhdistelmätuotanto, jossa kaikki porsaat kasvatetaan teuraaksi itse. Peltoa on käytettävissä 34 hehtaaria. Tällä alalla viljellään sioille ohra-kaura seosta rehuviljaksi ja hernettä valkuaiseksi. Huomattava osa tarvittavasta rehuraaka-aineesta jouduttaisiin ostamaan.
Työssä esitetyn laskelman pohjalta näytti, että luonnonmukainen tuotanto olisi tavanomaista kannattavampi. Työn loppupäätelmänä kuitenkin oli, että Perätuvan tilan nykyistä tuotantosuuntaa ei lähdetä viemään luomua kohti. Tähän suurimpia syitä olivat matalahko tuottajahinta, epävarmuus rehuraaka-aineiden saannin suhteen sekä tilan pieni peltopinta-ala tarpeeseen nähden.
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää eteläkarjalaisen Perätuvan tilan mahdollisuuksia toimia luonnonmukaisessa tuotannossa. Tila harjoittaa tällä hetkellä tavanomaista lihasikatuotantoa. Tavanomainen sikatalous on kärsinyt pitkään huonosta kannattavuudesta. Työssä selvitettiin, olisiko Perätuvan tilan tuotanto mahdollista siirtää luonnonmukaiseen sikatalouteen ja saada sitä kautta tilan toiminta kannattavammaksi.
Työn teoreettisessa osassa käsitellään luonnonmukaisen sianlihantuotannon yleisiä sääntöjä ja määräyksiä koskien eläinten hoitoa yleisesti, eläinten hankintaa, tuotannon siirtymävaihetta, eläinten hoitoympäristöä sikaryhmittäin, rakenteellisia ratkaisuja, rehuja ja lannan levitystä. Lisäksi käsitellään suomalaisen luonnonmukaisen sikatalouden yleistä tilannetta tällä hetkellä. Ruokintaosiossa käsitellään sikojen ruokintaan liittyvät asiat sikaryhmittäin, viljelykierto sikatilalla sekä eri kasvien soveltuminen luonnonmukaisesti kasvatettujen sikojen ruokintaan.
Työn tutkimuksellisessa osiossa käsitellään Perätuvan tilan mahdollisuuksia toimia luonnonmukaisessa tuotannossa. Käsiteltäviä asioita ovat muun muassa tilan kotieläintuotanto, kasvinviljely, kannattavuus, tarvittavat rakenteelliset investoinnit, sekä sikojen myynti. Sikojen menekin selvittämiseksi tehtiin pieni soittokierros suomalaista lihaa jalostaviin yrityksiin. Selvityksen lähtökohtana oli, että Perätuvan tilalle tulisi 40 emakon yhdistelmätuotanto, jossa kaikki porsaat kasvatetaan teuraaksi itse. Peltoa on käytettävissä 34 hehtaaria. Tällä alalla viljellään sioille ohra-kaura seosta rehuviljaksi ja hernettä valkuaiseksi. Huomattava osa tarvittavasta rehuraaka-aineesta jouduttaisiin ostamaan.
Työssä esitetyn laskelman pohjalta näytti, että luonnonmukainen tuotanto olisi tavanomaista kannattavampi. Työn loppupäätelmänä kuitenkin oli, että Perätuvan tilan nykyistä tuotantosuuntaa ei lähdetä viemään luomua kohti. Tähän suurimpia syitä olivat matalahko tuottajahinta, epävarmuus rehuraaka-aineiden saannin suhteen sekä tilan pieni peltopinta-ala tarpeeseen nähden.