Vammaispalvelulain mukaisten subjektiivisten oikeuksien toteutuminen raumalaisilla kehitysvammaisilla
Wester, Minna (2012)
Wester, Minna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097259
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli tutkia miten hyvin vammaispalvelulain subjektiiviset oikeudet toteutuvat raumalaisilla kehitysvammaisilla, mitä vammaispalvelulain tai kehitysvammalain palveluita heillä on käytössään, mistä he ovat saaneet tietoja palveluista ja missä palveluiden tiedottamisessa on vielä kehitettävää. Opinnäytetyössä keskityttiin vammaispalvelulain ja kehitysvammalain mukaisiin subjektiivisiin oikeuksiin.
Teoriaosassa tarkasteltiin ensin Suomen vammaispolitiikkaa ja vammaispalveluita. Vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä, kuten sosiaalihuoltolakia, vammaispalvelulakia sekä kehitysvammalakia, käsiteltiin ensin yleisellä tasolla. Vammaispalvelulain subjektiiviset oikeudet, jotka kuuluvat myös kehitysvammaisille, käsiteltiin teoriaosassa tarkemmin.
Empiirisessä osiossa kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla millaisia palveluita kehitysvammaisilla on käytössään, miten he kokevat palvelun vastaavan tarpeitaan ja mistä he saavat tietoa eri palvelumuodoista, joita he voivat hakea. Kysely toteutettiin sekä sähköisesti täytettävällä lomakkeella että henkilöhaastatteluilla.
Tulkkipalveluita lukuun ottamatta subjektiiviset oikeudet kuuluvat kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että raumalaiset kehitysvammaiset saavat haluamansa palvelut pääosin heitä tyydyttävällä tavalla. Henkilökohtaisen avun ja päivätoiminnan järjestämisen kohdalla sopivan avustajan tai vetäjän löytäminen tuntui olevan haasteellista. Lisäksi monen eri lain perusteella tulevat palvelut ja termistön moninaisuus aiheuttivat monelle ongelmia. Lopputuloksena voidaan todeta, että tiivis yhteistyö kunnan sosiaalityöntekijän, palvelun tuottajan ja kehitysvammaisen ja hänen läheistensä välillä on paras tae palveluiden hyvään toteutumiseen.
Teoriaosassa tarkasteltiin ensin Suomen vammaispolitiikkaa ja vammaispalveluita. Vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä, kuten sosiaalihuoltolakia, vammaispalvelulakia sekä kehitysvammalakia, käsiteltiin ensin yleisellä tasolla. Vammaispalvelulain subjektiiviset oikeudet, jotka kuuluvat myös kehitysvammaisille, käsiteltiin teoriaosassa tarkemmin.
Empiirisessä osiossa kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla millaisia palveluita kehitysvammaisilla on käytössään, miten he kokevat palvelun vastaavan tarpeitaan ja mistä he saavat tietoa eri palvelumuodoista, joita he voivat hakea. Kysely toteutettiin sekä sähköisesti täytettävällä lomakkeella että henkilöhaastatteluilla.
Tulkkipalveluita lukuun ottamatta subjektiiviset oikeudet kuuluvat kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että raumalaiset kehitysvammaiset saavat haluamansa palvelut pääosin heitä tyydyttävällä tavalla. Henkilökohtaisen avun ja päivätoiminnan järjestämisen kohdalla sopivan avustajan tai vetäjän löytäminen tuntui olevan haasteellista. Lisäksi monen eri lain perusteella tulevat palvelut ja termistön moninaisuus aiheuttivat monelle ongelmia. Lopputuloksena voidaan todeta, että tiivis yhteistyö kunnan sosiaalityöntekijän, palvelun tuottajan ja kehitysvammaisen ja hänen läheistensä välillä on paras tae palveluiden hyvään toteutumiseen.