Puna-apilan lajikekoe Moision tilalla : Kasvukausi 2011
Moisio, Piia (2012)
Moisio, Piia
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205087069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205087069
Tiivistelmä
Puna-apila (Trifolium pratense) on biologisen typensidontakykynsä vuoksi tärkeä viljelykasvi erityisesti luomutuotannossa. Suomalaisessa luomuviljelyssä puna-apila on myös tärkeä maan kasvukunnon ylläpitäjä. Puna-apilan viljelyssä huomioon otettavia asioita ovat maaperätekijät (maalaji ja maaperän pH), pellon vesitalous ja viimeisen niiton ajankohta. Biologisen typensidonnan tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat maaperän ravinnepitoisuus, maan kosteus tai kuivuus, happamuus ja kylmyys. Biologisen typensidonnan tehokkuutta voidaan parantaa ymppäämällä kylvösiemen. Puna-apilan viljelyä haittaavista taudeista merkittävin on apilamätä, joka on vaikeasti torjuttava ja yleinen tauti kaikilla apilanviljelyalueilla.
Viralliseen lajikeluetteloon on viime vuosina hyväksytty useita uusia lajikkeita perinteisesti käytettyjen Bettyn ja Bjurselen rinnalle. Osa tulokkaista tarjoaa hyviä vaihtoehtoja viljelyyn, toiset lajikkeet taas eivät eteläisen kasvutapansa vuoksi sovi viljeltäväksi kuin eteläisimmillä vyöhykkeillä.
Lajikekokeessa pyrittiin löytämään sopiva puna-apilalajike tilan pelloille vertailemalla kolmea eri lajiketta. Kasvustohavainnoilla seurattiin taimettumista, tiheyttä, rikkakasveja, kasvitauteja ja kasvuun lähtöä suojaviljan puinnin jälkeen. Koealoilta määritettiin nurmen tuore- ja kuiva-ainesadot sekä apilapitoisuus ja apiloiden juurinystyröiden lukumäärä. Apilan kuiva-ainesatojen perusteella laskettiin apilan biologisen typensidonnan määrä.
Start-lajike menestyi kokeessa parhaiten: lajikkeen tiheys, tuore- ja kuiva-ainesadot, apilapitoisuus ja biologisen typensidonnan määrä oli suurempi kuin muilla lajikkeilla. Puna-apilan menestymistä voidaan parantaa kalkituksella ja lannoituksella. Alsikeapilan sisällyttäminen viljelykiertoon voi parantaa apilan säilymistä nurmessa.
Viralliseen lajikeluetteloon on viime vuosina hyväksytty useita uusia lajikkeita perinteisesti käytettyjen Bettyn ja Bjurselen rinnalle. Osa tulokkaista tarjoaa hyviä vaihtoehtoja viljelyyn, toiset lajikkeet taas eivät eteläisen kasvutapansa vuoksi sovi viljeltäväksi kuin eteläisimmillä vyöhykkeillä.
Lajikekokeessa pyrittiin löytämään sopiva puna-apilalajike tilan pelloille vertailemalla kolmea eri lajiketta. Kasvustohavainnoilla seurattiin taimettumista, tiheyttä, rikkakasveja, kasvitauteja ja kasvuun lähtöä suojaviljan puinnin jälkeen. Koealoilta määritettiin nurmen tuore- ja kuiva-ainesadot sekä apilapitoisuus ja apiloiden juurinystyröiden lukumäärä. Apilan kuiva-ainesatojen perusteella laskettiin apilan biologisen typensidonnan määrä.
Start-lajike menestyi kokeessa parhaiten: lajikkeen tiheys, tuore- ja kuiva-ainesadot, apilapitoisuus ja biologisen typensidonnan määrä oli suurempi kuin muilla lajikkeilla. Puna-apilan menestymistä voidaan parantaa kalkituksella ja lannoituksella. Alsikeapilan sisällyttäminen viljelykiertoon voi parantaa apilan säilymistä nurmessa.