Terveydenhoitajan rooli lasten ja nuorten painonhallinassa
Kilpeläinen, Riikka (2012)
Kilpeläinen, Riikka
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205087025
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205087025
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Jalasjärven, Ilmajoen, Kurikan ja Seinäjoen alueilla lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa työskentelevien terveydenhoitajien toimintamenetelmiä lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden hoidossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kuinka tuttu lasten lihavuuden Käypä hoito -suositus oli terveydenhoitajille. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2012 sähköisen kyselyn avulla. Kysely lähetettiin linkkinä tutkittavien sähköpostiin. Vastaukset analysoitiin käyttämällä Microsoft Office Excel 2010 -taulukointiohjelmaa, avointen kysymysten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Kysely lähetettiin 55 terveydenhoitajalle, joista 35 vastasi.
Puolet vastaajista (51,4 %) oli sitä mieltä, että lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus oli lisääntynyt viime vuosien aikana. Lähes kaikki (94,3 %) olivat tutustuneet lasten lihavuuden Käypä hoito -suositukseen. Suurin osa (85,7 %) käytti Käypä hoito -suositusta työssään. Suhteellisen painon ollessa +20 % painon otti puheeksi kaksi viidestä (42,9 %) ja suhteellisen painon prosenttiosuuden ollessa +30 % painon otti puheeksi vajaa puolet vastaajista (45,7 %). Vain pieni osa (11,4 %) otti painon puheeksi suhteellisen painon ollessa + 40 %. Lähes kaikilla (94,3 %) oli työssään käytettävissä valmis toimintamalli, useimmiten (84,8 %) toimintamallin oli laatinut organisaatio. Yleisimmät painonhallinnassa käytettävät menetelmät olivat laboratoriokokeet sekä verenpaineen mittaus (42,0 %) sekä pituuspainon prosenttiosuuden seuranta (32,3 %). Kaikki (100 %) terveydenhoitajat huomioivat myös perheen ja ottivat vanhempiin jollain tavalla yhteyttä.
Ravitsemuksessa puututtiin mm. ruokavalion terveellisyyteen (35,5 %), ateriarytmiin (29,0 %) sekä naposteluun (12,9 %) ja annoskokoihin (12,9 %). Yli puolet (54,5 %) terveydenhoitajista kannusti lasta/nuorta liikkumaan enemmän ja osa (15,2 %) auttoi lasta/nuorta löytämään juuri hänelle sopivan ja mieluisen urheiluharrastuksen. Vain muutama (9,1 %) mainitsi hyötyliikunnan. Liikunnan ja ravitsemuksen lisäksi painonhallinnassa kartoitettiin mm. sosiaalisia suhteita (50,0 %), riittävän unen määrää (30,0 %) sekä ruutuaikaa (26,7 %).
Painoon puuttuminen koettiin haastavana (100 %), mutta vain 11,4 % koki puuttumisen epäluontevana. Painoon puuttumista pidettiin tärkeänä, vaikka tulokset eivät olleet selkeitä (77,1 %). Suurin osa (80,0 %) terveydenhoitajista koki saaneensa koulutuksesta riittävät valmiudet ja tiedot lapsen/nuoren painonhallintaan. Yli puolet (60,0 %) kaipasi kuitenkin aiheesta lisäkoulutusta.
Puolet vastaajista (51,4 %) oli sitä mieltä, että lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus oli lisääntynyt viime vuosien aikana. Lähes kaikki (94,3 %) olivat tutustuneet lasten lihavuuden Käypä hoito -suositukseen. Suurin osa (85,7 %) käytti Käypä hoito -suositusta työssään. Suhteellisen painon ollessa +20 % painon otti puheeksi kaksi viidestä (42,9 %) ja suhteellisen painon prosenttiosuuden ollessa +30 % painon otti puheeksi vajaa puolet vastaajista (45,7 %). Vain pieni osa (11,4 %) otti painon puheeksi suhteellisen painon ollessa + 40 %. Lähes kaikilla (94,3 %) oli työssään käytettävissä valmis toimintamalli, useimmiten (84,8 %) toimintamallin oli laatinut organisaatio. Yleisimmät painonhallinnassa käytettävät menetelmät olivat laboratoriokokeet sekä verenpaineen mittaus (42,0 %) sekä pituuspainon prosenttiosuuden seuranta (32,3 %). Kaikki (100 %) terveydenhoitajat huomioivat myös perheen ja ottivat vanhempiin jollain tavalla yhteyttä.
Ravitsemuksessa puututtiin mm. ruokavalion terveellisyyteen (35,5 %), ateriarytmiin (29,0 %) sekä naposteluun (12,9 %) ja annoskokoihin (12,9 %). Yli puolet (54,5 %) terveydenhoitajista kannusti lasta/nuorta liikkumaan enemmän ja osa (15,2 %) auttoi lasta/nuorta löytämään juuri hänelle sopivan ja mieluisen urheiluharrastuksen. Vain muutama (9,1 %) mainitsi hyötyliikunnan. Liikunnan ja ravitsemuksen lisäksi painonhallinnassa kartoitettiin mm. sosiaalisia suhteita (50,0 %), riittävän unen määrää (30,0 %) sekä ruutuaikaa (26,7 %).
Painoon puuttuminen koettiin haastavana (100 %), mutta vain 11,4 % koki puuttumisen epäluontevana. Painoon puuttumista pidettiin tärkeänä, vaikka tulokset eivät olleet selkeitä (77,1 %). Suurin osa (80,0 %) terveydenhoitajista koki saaneensa koulutuksesta riittävät valmiudet ja tiedot lapsen/nuoren painonhallintaan. Yli puolet (60,0 %) kaipasi kuitenkin aiheesta lisäkoulutusta.