Isovanhempien rooli lastenlasten elämässä isovanhempien kokemana : teemahaastattelututkimus
Heikkilä, Viivi; Korkalainen, Mira (2011)
Heikkilä, Viivi
Korkalainen, Mira
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205086813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205086813
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on isovanhempien rooli eri ikäisten lastenlasten elämässä isovanhempien kokemana. Opinnäyte kuuluu Turun ammattikorkeakoulun ja Salon kaupungin erityisestä edistävään- hankkeen piiriin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää isovanhempien perheelle antamaa tukea. Tavoitteena on lisätä isovanhempien valmiuksia olla mukana lastenlasten elämässä.
Haastateltavista (n=9) naisia oli seitsemän ja miehiä kaksi ja he olivat iältään 67-75-vuotiaita. Haastatteluja oli seitsemän, joista kaksi haastattelua järjestettiin parihaastatteluna. Lapsia haastateltavilla oli yhdestä kolmeen. Lastenlapsia heillä oli kahdesta neljään ja he olivat iältään neljästä kuukaudesta kahteenkymmeneenneljään ikävuoteen. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkimushaastattelut analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Isovanhemmat kokivat isovanhemmuuden tärkeänä lastenlapsille, perheelle ja heille itselleen. Isovanhemmat osallistuivat lastenlasten elämään eri ikäkausina auttamalla arjessa perhettä, rakastamalla, psykososiaalista kehitystä tukemalla, pitämällä yhtyettä eri tavoin, opettamalla elämäntaitoja ja arkielämän taitoja. Isovanhempien osallistumisen merkitys vaihteli eri ikäkausina, mutta tietyt asiat korostuivat muita enemmän kaikkina ikäkausina. Lastenlapsille isovanhempien osallistumisella oli suurin merkitys psykososiaalisen kasvun tukijana ja tärkeänä ihmissuhteena. Kaikkina ikäkausina korostui isovanhempien merkitys tukiverkostona perheelle. Isovanhemmille itselleen suurin merkitys osallistumisella oli tärkeänä ihmissuhteena, jatkuvuutena, muuttuvien elämäntilanteiden tukijana toimimisena. Valtaosa tutkimukseen haastateltavista koki olevansa rakkauden antaja tai elämän opettaja.
Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi neuvoloissa kartoitettaessa perheen tukiverkostoa. Jatkotutkimusaiheeksi nousi millaista tukea perheet odottavat isovanhemmilta.
Haastateltavista (n=9) naisia oli seitsemän ja miehiä kaksi ja he olivat iältään 67-75-vuotiaita. Haastatteluja oli seitsemän, joista kaksi haastattelua järjestettiin parihaastatteluna. Lapsia haastateltavilla oli yhdestä kolmeen. Lastenlapsia heillä oli kahdesta neljään ja he olivat iältään neljästä kuukaudesta kahteenkymmeneenneljään ikävuoteen. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkimushaastattelut analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Isovanhemmat kokivat isovanhemmuuden tärkeänä lastenlapsille, perheelle ja heille itselleen. Isovanhemmat osallistuivat lastenlasten elämään eri ikäkausina auttamalla arjessa perhettä, rakastamalla, psykososiaalista kehitystä tukemalla, pitämällä yhtyettä eri tavoin, opettamalla elämäntaitoja ja arkielämän taitoja. Isovanhempien osallistumisen merkitys vaihteli eri ikäkausina, mutta tietyt asiat korostuivat muita enemmän kaikkina ikäkausina. Lastenlapsille isovanhempien osallistumisella oli suurin merkitys psykososiaalisen kasvun tukijana ja tärkeänä ihmissuhteena. Kaikkina ikäkausina korostui isovanhempien merkitys tukiverkostona perheelle. Isovanhemmille itselleen suurin merkitys osallistumisella oli tärkeänä ihmissuhteena, jatkuvuutena, muuttuvien elämäntilanteiden tukijana toimimisena. Valtaosa tutkimukseen haastateltavista koki olevansa rakkauden antaja tai elämän opettaja.
Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi neuvoloissa kartoitettaessa perheen tukiverkostoa. Jatkotutkimusaiheeksi nousi millaista tukea perheet odottavat isovanhemmilta.