Nähdä voi muutenkin kuin vain silmillä : Moniaistinen sirkusesitys näkövammaisille.
Heiniö, Minna (2012)
Heiniö, Minna
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205076544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205076544
Tiivistelmä
Sirkusyhdistys Unioni (SirkusUnioni) toteutti vuonna 2011 sirkusesityksen näkövammaisille lapsille. Päämääränä oli tehdä moniaistinen esitys, jota näkövammaiset voisivat seurata mahdollisimman tasa-veroisina näkevien katsojien kanssa. Esityksen työstämistä varten koottiin neljästä näkövammaisesta lapsesta koostuva ryhmä, jonka kanssa työryhmä tutki erilaisia toteutusmahdollisuuksia.
Tämän työn päämääränä oli tutkia, minkälaisista osatekijöistä moniaistinen sirkusesitys koostuu ja mitä muita tekijöitä tulee ottaa huomioon saavutettavuuden parantamiseksi näkövammaisten osalta. Työssä analysoitiin Taikaseikkailu-esityksen työstöprosessia ja esitystä niistä saadun palautteen ja työryhmän omien kokemusten kautta. Lisäksi työssä tarkasteltiin, mitä hyötyä soveltavasta taiteesta voisi olla näkövammaisten lasten kannalta. Tutkimusprosessi edustaa toimintatutkimusta, jossa tulokset saavutetaan osallistuvan havainnoinnin ja yhtäaikaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta. Kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on tarkasteltu monissa eri tutkimuksissa, joiden tulosten perusteella voidaan todeta, että monipuolinen kulttuuri lisää sekä yksilön että yhteisojen hyvinvointia. Oikeus saavutettaviin ja tasa-arvoisiin kulttuuripalveluihin on yksilön perusoikeus. Tämä ajatus näkyy vahvasti Suomen 2000-luvun kulttuuripolitiikassa, jonka yksi painopiste on ollut taiteen tekeminen saavutettavaksi vähemmistöille ja erityisryhmille.
Yksi tapa parantaa kulttuurin saavutettavuutta on soveltava taide. Se on laaja käsite, joka kattaa alleen hyvin monenlaisia projekteja. Yhteistä näille projekteille on, että niissä korostuvat muutkin kuin itse taiteen tekemiseen liittyvät arvot, kuten hyvinvointi, saavutettavuuden parantaminen ja erilaiset sosiaaliset päämäärät.
Näkövammaiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä, jolla ainut yhdistävä tekijä on yleensä näkövamma. Valtaosa näkövammaisista lapsista on monivammaisia. Taikaseikkailu oli soveltavan taiteen projekti, jonka päämääränä oli parantaa kulttuurin saavutettavuutta näkövammaisten osalta. Työn tulokset osoittivat, että taide ja kulttuuri antavat näkövammaisille mahdollisuuden itseilmaisun kehittämiseen sekä oman minäkuvan vahvistamiseen rajojen kokeilun kautta. Yhteiset kokemuksen näkevien sekä muiden näkövammaisten kanssa antavat vertaistukea sekä Iisäävät yhteenkuuluvuutta ja tasa-arvoa.
Moniaistisen esityksen toteuttaminen ei tarkoita esityselementtien karsimista. Se avaa toteutusmahdollisuuksia, jotka tarjoavat taiteellisen työn tekijöille uusia työtapoja ja ideoita. Tuottaja voi tässä prosessissa toimia saavutettavuuden asiantuntijana ja samalla kehittää oman työnsä kautta alaa sekä koko kulttuurin kenttää monipuolisemmaksija tasa-arvoisemmaksi. Olennaista on, että erityisryhmille suunniteltavissa projekteissa ryhmien edustajat tai heitä edustavat tahot otetaan mukaan suunnittelutyöhön
jo alusta lähtien. Samoin saavutettavuuden näkökulma tulee ottaa huomioon kaikessa projektiin liittyvässä suunnittelutyössä.
Opinnäytetyön tilasi Sirkuksen tiedotuskeskus ja se käsittelee moniaistisuutta ja saavutettavuutta erityisesti sirkusesityksen toteutuksessa. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää myös muilla taiteenaloilla.
Tämän työn päämääränä oli tutkia, minkälaisista osatekijöistä moniaistinen sirkusesitys koostuu ja mitä muita tekijöitä tulee ottaa huomioon saavutettavuuden parantamiseksi näkövammaisten osalta. Työssä analysoitiin Taikaseikkailu-esityksen työstöprosessia ja esitystä niistä saadun palautteen ja työryhmän omien kokemusten kautta. Lisäksi työssä tarkasteltiin, mitä hyötyä soveltavasta taiteesta voisi olla näkövammaisten lasten kannalta. Tutkimusprosessi edustaa toimintatutkimusta, jossa tulokset saavutetaan osallistuvan havainnoinnin ja yhtäaikaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta. Kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on tarkasteltu monissa eri tutkimuksissa, joiden tulosten perusteella voidaan todeta, että monipuolinen kulttuuri lisää sekä yksilön että yhteisojen hyvinvointia. Oikeus saavutettaviin ja tasa-arvoisiin kulttuuripalveluihin on yksilön perusoikeus. Tämä ajatus näkyy vahvasti Suomen 2000-luvun kulttuuripolitiikassa, jonka yksi painopiste on ollut taiteen tekeminen saavutettavaksi vähemmistöille ja erityisryhmille.
Yksi tapa parantaa kulttuurin saavutettavuutta on soveltava taide. Se on laaja käsite, joka kattaa alleen hyvin monenlaisia projekteja. Yhteistä näille projekteille on, että niissä korostuvat muutkin kuin itse taiteen tekemiseen liittyvät arvot, kuten hyvinvointi, saavutettavuuden parantaminen ja erilaiset sosiaaliset päämäärät.
Näkövammaiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä, jolla ainut yhdistävä tekijä on yleensä näkövamma. Valtaosa näkövammaisista lapsista on monivammaisia. Taikaseikkailu oli soveltavan taiteen projekti, jonka päämääränä oli parantaa kulttuurin saavutettavuutta näkövammaisten osalta. Työn tulokset osoittivat, että taide ja kulttuuri antavat näkövammaisille mahdollisuuden itseilmaisun kehittämiseen sekä oman minäkuvan vahvistamiseen rajojen kokeilun kautta. Yhteiset kokemuksen näkevien sekä muiden näkövammaisten kanssa antavat vertaistukea sekä Iisäävät yhteenkuuluvuutta ja tasa-arvoa.
Moniaistisen esityksen toteuttaminen ei tarkoita esityselementtien karsimista. Se avaa toteutusmahdollisuuksia, jotka tarjoavat taiteellisen työn tekijöille uusia työtapoja ja ideoita. Tuottaja voi tässä prosessissa toimia saavutettavuuden asiantuntijana ja samalla kehittää oman työnsä kautta alaa sekä koko kulttuurin kenttää monipuolisemmaksija tasa-arvoisemmaksi. Olennaista on, että erityisryhmille suunniteltavissa projekteissa ryhmien edustajat tai heitä edustavat tahot otetaan mukaan suunnittelutyöhön
jo alusta lähtien. Samoin saavutettavuuden näkökulma tulee ottaa huomioon kaikessa projektiin liittyvässä suunnittelutyössä.
Opinnäytetyön tilasi Sirkuksen tiedotuskeskus ja se käsittelee moniaistisuutta ja saavutettavuutta erityisesti sirkusesityksen toteutuksessa. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää myös muilla taiteenaloilla.