Päihdekuntoutus valinnan teorian näkökulmasta : Kuntoutus-Sillan asiakkaiden kokemuksia
Nikoskelainen, Olli (2012)
Nikoskelainen, Olli
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046388
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046388
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä mitä Silta-Valmennusyhdistyksen asiakkaat odottavat päihdekuntoutukseltaan. Ensisijaisena tavoitteena oli selvittää miten asiakkaiden tarpeet tyydyttyivät heidän kuntoutuksensa aikana.
Teoreettinen viitekehys pohjautuu William Glasserin valinnan teoriaan, jonka mukaan ihminen on tasapainoinen ja onnellinen mikäli hänen sisäiset tarpeensa tyydyttyvät. Mikäli nämä tarpeet eivät tyydyty, tai tyydyttyvät itsetuhoisesti, ihminen voi kokea mielihyvää, mutta ei aitoa onnellisuutta. Tutkimusaineistona olivat asiakkaiden puolistrukturoidut haastattelut heidän kuntoutuksensa aikana. Aineiston analyysimetodina oli sisällönanalyysi.
Tulosten mukaan asiakkaat toivoivat saavuttavansa enemmän sisäistä kontrollia ja parempia ihmissuhteita kuntoutuksensa avulla. He eivät kuitenkaan kyenneet itsearviointiin omasta käyttäytymisestään, eivätkä ammattilaiset kyenneet muodostamaan luottamuksellista suhdetta heihin.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että ammattilaisten tulisi kertoa enemmän havainnoistaan liittyen asiakkaan menneeseen ja nykyiseen käyttäytymiseen, ja antaa palautetta osoittaen mikä näyttää toimineen ja mikä taas ei. Luottamuksen muodostaminen on tärkeää, ennen kuin tätä menetelmää voidaan soveltaa. Tämän suuntainen kehitystyö kuntoutuksessa voisi auttaa asiakkaita löytämään tehokkaampia toimintatapoja tarpeittensa tyydyttämiseksi ja näin parantaa kuntoutuksen laatua.
Teoreettinen viitekehys pohjautuu William Glasserin valinnan teoriaan, jonka mukaan ihminen on tasapainoinen ja onnellinen mikäli hänen sisäiset tarpeensa tyydyttyvät. Mikäli nämä tarpeet eivät tyydyty, tai tyydyttyvät itsetuhoisesti, ihminen voi kokea mielihyvää, mutta ei aitoa onnellisuutta. Tutkimusaineistona olivat asiakkaiden puolistrukturoidut haastattelut heidän kuntoutuksensa aikana. Aineiston analyysimetodina oli sisällönanalyysi.
Tulosten mukaan asiakkaat toivoivat saavuttavansa enemmän sisäistä kontrollia ja parempia ihmissuhteita kuntoutuksensa avulla. He eivät kuitenkaan kyenneet itsearviointiin omasta käyttäytymisestään, eivätkä ammattilaiset kyenneet muodostamaan luottamuksellista suhdetta heihin.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että ammattilaisten tulisi kertoa enemmän havainnoistaan liittyen asiakkaan menneeseen ja nykyiseen käyttäytymiseen, ja antaa palautetta osoittaen mikä näyttää toimineen ja mikä taas ei. Luottamuksen muodostaminen on tärkeää, ennen kuin tätä menetelmää voidaan soveltaa. Tämän suuntainen kehitystyö kuntoutuksessa voisi auttaa asiakkaita löytämään tehokkaampia toimintatapoja tarpeittensa tyydyttämiseksi ja näin parantaa kuntoutuksen laatua.