Elämä sydämentahdistimen kanssa ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa
Vainionpää, Susanna (2011)
Vainionpää, Susanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046362
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046362
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää tahdistinpotilaan arkipäivän ongelmia elämänkaaren eri vaiheissa. Lisäksi haluttiin tietää millaiset nykyiset potilasohjeet ovat ja miten eri-ikäiset on huomioitu potilasohjeissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä potilasohjevihko lapsille.
Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina kesäkuu – syyskuu 2011 välisenä aikana eri puolilla Etelä- ja Keski-Pohjanmaata. Tutkimukseen osallistui 10 henkilöä, kaikki keski-ikäisiä tai ikääntyneitä. Haastateltaville lähetettiin etukäteen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Tahdistinpotilaan ohje sekä haavanhoito-ohje. Haastattelussa kysyttiin 18 kysymystä ja vastaukset tallennettiin ääninauhurille. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä.
Tuloksista kävi ilmi, että tahdistimen asennuksen jälkeen suurin osa koki helpotuksen ja tunsi saaneensa varmuutta elämälle. Tahdistin oli parantanut lähes kaikkien vastaajien elämänlaatua ja he suhtautuivat tulevaisuuteen luottavaisesti. Tahdistimesta aiheutuneita ongelmia olivat muun muassa tahdistimen liikkuminen tai liikahtelu, turvavyön painaminen tahdistimeen sekä lentokenttien turvatarkastukset. Lähes kaikki kuitenkin kokivat, etteivät joutuneet luopumaan mistään tahdistimen vuoksi.
Potilasohjeita pidettiin hyvinä ja tärkeinä, mutta toivottiin, että jokaiselle tahdistintyypille olisi omat ohjeensa. Lisätietoa kaivattiin vertaistukihenkilöstä, tahdistinkortista, infrapunasaunoista, sairaslomasta ja tahdistimen vaihtoindikaatiofrekvenssistä. Kuviin kaivattiin kuvatekstejä ja ompeleiden poistopäivän ajankohtaan tarkennusta. Ohjeet olisi myös hyvä päivittää, jos muutoksia on tullut. Haastateltavien mielestä potilasohjeet olivat samat kaikille, eri-ikäisiä ei oltu huomioitu mitenkään. Usea vastaaja mainitsi, että nuorille ja ikääntyneille voisi kertoa tahdistimesta tarkemmin.
Tulosten arvioinnin jälkeen tehtiin Tahdistinopas lapsille –esite, joka on tarkoitettu alle 10-vuotiaille lapsille. Ohjeeseen kerättiin tärkeimmät asiat tahdistimesta ja tekstit suunniteltiin niin, että lapsi ei alkaisi pelkäämään tahdistinta. Esitteeseen laitettiin myös paljon kuvia mielenkiintoa lisäämään.
Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina kesäkuu – syyskuu 2011 välisenä aikana eri puolilla Etelä- ja Keski-Pohjanmaata. Tutkimukseen osallistui 10 henkilöä, kaikki keski-ikäisiä tai ikääntyneitä. Haastateltaville lähetettiin etukäteen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Tahdistinpotilaan ohje sekä haavanhoito-ohje. Haastattelussa kysyttiin 18 kysymystä ja vastaukset tallennettiin ääninauhurille. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä.
Tuloksista kävi ilmi, että tahdistimen asennuksen jälkeen suurin osa koki helpotuksen ja tunsi saaneensa varmuutta elämälle. Tahdistin oli parantanut lähes kaikkien vastaajien elämänlaatua ja he suhtautuivat tulevaisuuteen luottavaisesti. Tahdistimesta aiheutuneita ongelmia olivat muun muassa tahdistimen liikkuminen tai liikahtelu, turvavyön painaminen tahdistimeen sekä lentokenttien turvatarkastukset. Lähes kaikki kuitenkin kokivat, etteivät joutuneet luopumaan mistään tahdistimen vuoksi.
Potilasohjeita pidettiin hyvinä ja tärkeinä, mutta toivottiin, että jokaiselle tahdistintyypille olisi omat ohjeensa. Lisätietoa kaivattiin vertaistukihenkilöstä, tahdistinkortista, infrapunasaunoista, sairaslomasta ja tahdistimen vaihtoindikaatiofrekvenssistä. Kuviin kaivattiin kuvatekstejä ja ompeleiden poistopäivän ajankohtaan tarkennusta. Ohjeet olisi myös hyvä päivittää, jos muutoksia on tullut. Haastateltavien mielestä potilasohjeet olivat samat kaikille, eri-ikäisiä ei oltu huomioitu mitenkään. Usea vastaaja mainitsi, että nuorille ja ikääntyneille voisi kertoa tahdistimesta tarkemmin.
Tulosten arvioinnin jälkeen tehtiin Tahdistinopas lapsille –esite, joka on tarkoitettu alle 10-vuotiaille lapsille. Ohjeeseen kerättiin tärkeimmät asiat tahdistimesta ja tekstit suunniteltiin niin, että lapsi ei alkaisi pelkäämään tahdistinta. Esitteeseen laitettiin myös paljon kuvia mielenkiintoa lisäämään.