Syöpää sairastavan lapsen isän kohtaaminen ja tukeminen sairaanhoitajien kuvaamana
Sohlman, Eveliina; Pitkänen, Outi (2012)
Sohlman, Eveliina
Pitkänen, Outi
Savonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205036022
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205036022
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin syöpää sairastavan lapsen isän kohtaamista ja tukemista sairaanhoitajien kuvaamana. Tavoitteena oli tuottaa tietoa syöpää sairastavan lapsen isän kohtaamisesta ja isän tuen tarpeen tunnistamisesta sekä sairaanhoitajan käyttämistä tuen antamisen muodoista.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten veri- ja syöpätautien osasto. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui viisi sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan sairaanhoitajat kohtasivat syöpää sairastavan lapsen perheen kokonaisuutena, eikä isän kohtaaminen eronnut muiden perheenjäsenten tai läheisten kohtaamisesta. Lapsen hoidon alkuvaiheessa kohtaaminen oli merkityksellinen isään ja perheeseen tutustumisen, luottamuksen rakentamisen ja hoitosuhteen muotoutumisen kannalta. Sairaanhoitajilla oli tietoa tyypillisimmistä tilanteista, joissa tarvitaan tukea. Sairaanhoitajat tunnistivat syöpää sairastavan lapsen isän tuen tarpeita vaistoamalla ja tulkitsemalla sanatonta viestintää. Sairaanhoitajat kysyivät myös suoraan isän jaksamisesta ja voinnista. Sairaanhoitajat tukivat isää antamalla tiedollista, konkreettista ja emotionaalista tukea. Kokonaisvaltaisen tuen antamisen toteutumiseksi sairaanhoitajien osaamisen lisäksi tarvittiin myös muiden ammattiryhmien osaamista.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lasten veri- ja syöpätautien osastolla toimivien sairaanhoitajien ammattitaidon kehittämisessä ja uusien sairaanhoitajien perehdyttämisessä. Tulokset ovat mahdollisesti hyödynnettävissä muillakin osastoilla, joissa hoidetaan pitkäaikaisesti sairaita lapsia ja heidän perheitään. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotettiin isien kokemusten selvittämistä sairaanhoitajilta saamastaan tuesta. Kehittämisideana ehdotettiin tarkistuslistan laatimista sosiaalisen tuen osa-alueista.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten veri- ja syöpätautien osasto. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui viisi sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan sairaanhoitajat kohtasivat syöpää sairastavan lapsen perheen kokonaisuutena, eikä isän kohtaaminen eronnut muiden perheenjäsenten tai läheisten kohtaamisesta. Lapsen hoidon alkuvaiheessa kohtaaminen oli merkityksellinen isään ja perheeseen tutustumisen, luottamuksen rakentamisen ja hoitosuhteen muotoutumisen kannalta. Sairaanhoitajilla oli tietoa tyypillisimmistä tilanteista, joissa tarvitaan tukea. Sairaanhoitajat tunnistivat syöpää sairastavan lapsen isän tuen tarpeita vaistoamalla ja tulkitsemalla sanatonta viestintää. Sairaanhoitajat kysyivät myös suoraan isän jaksamisesta ja voinnista. Sairaanhoitajat tukivat isää antamalla tiedollista, konkreettista ja emotionaalista tukea. Kokonaisvaltaisen tuen antamisen toteutumiseksi sairaanhoitajien osaamisen lisäksi tarvittiin myös muiden ammattiryhmien osaamista.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lasten veri- ja syöpätautien osastolla toimivien sairaanhoitajien ammattitaidon kehittämisessä ja uusien sairaanhoitajien perehdyttämisessä. Tulokset ovat mahdollisesti hyödynnettävissä muillakin osastoilla, joissa hoidetaan pitkäaikaisesti sairaita lapsia ja heidän perheitään. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotettiin isien kokemusten selvittämistä sairaanhoitajilta saamastaan tuesta. Kehittämisideana ehdotettiin tarkistuslistan laatimista sosiaalisen tuen osa-alueista.