Urheiluvammat ja fyysis-motorinen harjoittelu salibandyn ja jääkiekon naispelaajilla
Harju, Jyri; Lehmijoki, Mikko (2012)
Harju, Jyri
Lehmijoki, Mikko
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205035970
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205035970
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää salibandyssa ja jääkiekossa naispelaajille tapahtuvien urheiluvammojen yleisyyttä, tyypillisiä vammoja ja niiden sijaintia, pelaajien harjoittelun määrää ja monipuolisuutta sekä harjoittelun ja vammojen ilmaantuvuuden välistä yhteyttä.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä UKK-instituutin kanssa osana heidän laajempaa Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys – tutkimushanketta. Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin UKK-instituutin tutkimuksen yhteydessä kerättyjen esitietokyselylomakkeiden avulla touko- ja syyskuussa 2011. UKK-instituutin tutkimushankkeeseen osallistuneista urheilijoista valittiin tähän tutkimukseen salibandyn ja jääkiekon pelaajat. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat kaikki naispuolisia pelaajia kansallisen tason huipulta. Salibandypelaajia oli 71 ja jääkiekkopelaajia 36.
Salibandypelaajista loukkaantui 54,9 % ja jääkiekkoilijoista 47,2 % vuoden aikana. Urheiluvammojen ilmaantuvuus oli salibandyssä 2,5 ja jääkiekossa 1,6 vammaa tuhatta harjoitus- ja pelituntia kohden. Loukkaantumisriski molemmissa lajeissa oli otteluissa yli 20-kertainen harjoituksiin verrattuna. Molemmissa lajeissa akuuttien vammojen osuus oli suurempi kuin rasitusvammojen. Useimmiten vammat kohdistuivat alaraajoihin. Yleisin vammatyyppi oli nivelvamma. Salibandypelaajilla vuoden aikana harjoitteluja pelimäärän keskiarvo oli 459 tuntia, viikoittainen määrä oli 7,5 krt/vko ja 9,9 h/vko. Vastaavat luvut jääkiekkoilijoilla oli 508 tuntia ja 8,9 krt/vko sekä 11,5 h/vko. Säännöllisen liiketaitoharjoittelun ja urheiluvammojen ilmaantuvuuden välillä ei löytynyt yhteyttä.
Molemmissa lajeissa pelaajien loukkaantumisprosentti oli korkea. Otteluissa loukkaantumisia tapahtui moninkertaisesti harjoituksiin verrattuna. Harjoittelu vuoden eri harjoituskausina oli suurimmalla osalla pelaajista hyvinkin monipuolista
Tutkimus tehtiin yhteistyössä UKK-instituutin kanssa osana heidän laajempaa Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys – tutkimushanketta. Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin UKK-instituutin tutkimuksen yhteydessä kerättyjen esitietokyselylomakkeiden avulla touko- ja syyskuussa 2011. UKK-instituutin tutkimushankkeeseen osallistuneista urheilijoista valittiin tähän tutkimukseen salibandyn ja jääkiekon pelaajat. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat kaikki naispuolisia pelaajia kansallisen tason huipulta. Salibandypelaajia oli 71 ja jääkiekkopelaajia 36.
Salibandypelaajista loukkaantui 54,9 % ja jääkiekkoilijoista 47,2 % vuoden aikana. Urheiluvammojen ilmaantuvuus oli salibandyssä 2,5 ja jääkiekossa 1,6 vammaa tuhatta harjoitus- ja pelituntia kohden. Loukkaantumisriski molemmissa lajeissa oli otteluissa yli 20-kertainen harjoituksiin verrattuna. Molemmissa lajeissa akuuttien vammojen osuus oli suurempi kuin rasitusvammojen. Useimmiten vammat kohdistuivat alaraajoihin. Yleisin vammatyyppi oli nivelvamma. Salibandypelaajilla vuoden aikana harjoitteluja pelimäärän keskiarvo oli 459 tuntia, viikoittainen määrä oli 7,5 krt/vko ja 9,9 h/vko. Vastaavat luvut jääkiekkoilijoilla oli 508 tuntia ja 8,9 krt/vko sekä 11,5 h/vko. Säännöllisen liiketaitoharjoittelun ja urheiluvammojen ilmaantuvuuden välillä ei löytynyt yhteyttä.
Molemmissa lajeissa pelaajien loukkaantumisprosentti oli korkea. Otteluissa loukkaantumisia tapahtui moninkertaisesti harjoituksiin verrattuna. Harjoittelu vuoden eri harjoituskausina oli suurimmalla osalla pelaajista hyvinkin monipuolista