Vuosi ohjaajana : Arktiset tulet -dokumenttielokuva
Sammalniemi, Gretta-Garoliina (2012)
Sammalniemi, Gretta-Garoliina
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025870
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025870
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin puolentoista vuoden ajanjaksoa, jona toimin neljäkymmen-täkaksi minuuttisen Arktiset tulet -dokumentin (Les Feux Arctiques) ohjaajana. Elo-kuva on Pohjoisen kulttuuri-instituutin projekti ja opiskelijatyönä toteutettu kansain-välinen dramatisoitu dokumenttielokuva, joka valmistui tammikuussa 2012. Se on tehty kolmen eri koulutusasteen yhteistyössä. Työni tavoitteena on kysyä ohjaajan näkökulmasta miten työprosessi onnistui ja miten epäonnistumiset olisi voitu välttää. Analysoin myös, onko projektipedagogiikka toimiva opetusmuoto ohjaamista opis-keltaessa.
Opinnäytetyöni teoreettinen viitekehys muodostuu elokuvatuotantoa sekä dokument-tia käsittelevästä kirjallisuudesta. Olen käyttänyt työssäni päälähteenä Jouko Aaltosen teosta Seikkailu todellisuuteen (2011), sillä se käsittelee koko elokuvatuotannon kaar-ta. Koska käyn työssäni läpi eri tuotantovaiheet, olen kuitenkin tarvinnut useita lähteitä saadakseni yksityiskohtaisempaa tietoa eri osa-alueista myös fiktion kannalta. Koska Arktiset tulet on dramatisoitu dokumentti, olen verrannut dokumentin ja fikti-on työskentelytapoja toisiinsa ja perustellut miksi Arktiset tulet on dokumentti fiktiolle ominaisesta tuotantotavasta huolimatta. Tuotantokaarta olen käsitellyt ohjaa-jan näkökulmasta ja jättänyt tästä syystä käsittelemättä teknisiä asioita, jotka eivät kuulu ohjaajan tehtäviin.
Opinnäytetyössäni käytän tekemällä tutkimisen menetelmää. Arktisia tulia tehtiin omalta osaltani yksi ja puoli vuotta, sillä olin mukana tuotannon alusta loppuun saakka. Se on laajuudeltaan suurempi kuin koulussamme tavallisesti tehtävät lyhyt-elokuvat. Työmäärä oli suurempi ja vaati enemmän sitoutumista ja vastuun ottamista kuin aiemmat lyhytelokuvat, joissa olen ollut mukana. Käymällä opinnäytetyössäni läpi koko tuotannon esituotannosta valmiiseen teokseen analysoin ohjaajan kannalta prosessissa tehtyjä virheitä ja kuinka olisin voinut välttää ne. Pohdin myös projekti-pedagogiikan merkitystä opiskelijan ammattitaidon kartuttamisessa. Päätelmien teos-sa käytän projektin vastaavan opettajan ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin professorin haastattelujen sekä kirjallisten lähteiden lisäksi omia kokemuksiani ja havaintojani prosessista.
Työni loppupäätelmä on, että osa ongelmista olisi voitu välttää tarkemmalla suunnit-telulla, osa taas johtui omasta epävarmuudestani ja kokemattomuudestani ohjaajan tehtävissä. Kuitenkin projektin edetessä oma ammatillinen osaamiseni kehittyi ja kykenin tekemään vaikeampiakin ratkaisuja itsenäisesti. Projektipedagogiikka on havaintojeni mukaan toimiva oppimisen muoto ja oikein toteutettuna paras tapa oppia elokuvatuotannossa työskentelystä.
Opinnäytetyöni teoreettinen viitekehys muodostuu elokuvatuotantoa sekä dokument-tia käsittelevästä kirjallisuudesta. Olen käyttänyt työssäni päälähteenä Jouko Aaltosen teosta Seikkailu todellisuuteen (2011), sillä se käsittelee koko elokuvatuotannon kaar-ta. Koska käyn työssäni läpi eri tuotantovaiheet, olen kuitenkin tarvinnut useita lähteitä saadakseni yksityiskohtaisempaa tietoa eri osa-alueista myös fiktion kannalta. Koska Arktiset tulet on dramatisoitu dokumentti, olen verrannut dokumentin ja fikti-on työskentelytapoja toisiinsa ja perustellut miksi Arktiset tulet on dokumentti fiktiolle ominaisesta tuotantotavasta huolimatta. Tuotantokaarta olen käsitellyt ohjaa-jan näkökulmasta ja jättänyt tästä syystä käsittelemättä teknisiä asioita, jotka eivät kuulu ohjaajan tehtäviin.
Opinnäytetyössäni käytän tekemällä tutkimisen menetelmää. Arktisia tulia tehtiin omalta osaltani yksi ja puoli vuotta, sillä olin mukana tuotannon alusta loppuun saakka. Se on laajuudeltaan suurempi kuin koulussamme tavallisesti tehtävät lyhyt-elokuvat. Työmäärä oli suurempi ja vaati enemmän sitoutumista ja vastuun ottamista kuin aiemmat lyhytelokuvat, joissa olen ollut mukana. Käymällä opinnäytetyössäni läpi koko tuotannon esituotannosta valmiiseen teokseen analysoin ohjaajan kannalta prosessissa tehtyjä virheitä ja kuinka olisin voinut välttää ne. Pohdin myös projekti-pedagogiikan merkitystä opiskelijan ammattitaidon kartuttamisessa. Päätelmien teos-sa käytän projektin vastaavan opettajan ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin professorin haastattelujen sekä kirjallisten lähteiden lisäksi omia kokemuksiani ja havaintojani prosessista.
Työni loppupäätelmä on, että osa ongelmista olisi voitu välttää tarkemmalla suunnit-telulla, osa taas johtui omasta epävarmuudestani ja kokemattomuudestani ohjaajan tehtävissä. Kuitenkin projektin edetessä oma ammatillinen osaamiseni kehittyi ja kykenin tekemään vaikeampiakin ratkaisuja itsenäisesti. Projektipedagogiikka on havaintojeni mukaan toimiva oppimisen muoto ja oikein toteutettuna paras tapa oppia elokuvatuotannossa työskentelystä.