"Kyllä se siitä" Hoitajien kokemuksia väkivaltatilanteiden ensikäsittelystä työyhteisössä
Lintonen, Minna (2012)
Lintonen, Minna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025806
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia välittömästä henkisestä ensiavusta ja sen merkityksestä työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen, sekä selvittää hoitajien tarpeita ja henkisestä ensiavusta osastolla, jossa vallitsee erityinen väkivallan uhka. Opinnäytetyöni tehtävänä oli selvittää millaisia kokemuksia hoitajilla on väkivallasta ja henkisestä ensiavusta osastolla, kokevatko hoitajat tarvitsevansa henkistä ensiapua työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen ja millaista henkistä ensiapua hoitajat kokevat tarvitsevansa. Opinnäytetyöni on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, jossa haastateltavina oli kehitysvammahuollon turvahoitoyksikön hoitajia (N=5). Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tuloksista muodostui kolme eri yhdistävää luokkaa, jotka olivat hoitajien kokemukset väkivaltatilanteista, hoitajien kokema henkisen ensiavun tarve ja hoitajien kehittämisehdotukset henkisestä ensiavusta. Väkivaltatilanteiden kokemukset muodostivat kaksi pääluokka, yksittäinen väkivaltatilanne kokemuksena ja väkivalta jatkuvana kokemuksena. Myös henkisen ensiavun tarve jakaantui kahteen pääluokkaan, yksilölliseen henkiseen ensiapuun ja tapahtuneen läpikäymiseen työryhmässä. Henkisen ensiavun kehittämisehdotuksista muodostui kolme pääluokkaa, joita olivat yksilöllinen henkinen tuki, ohjattu jälkipurku työryhmässä ja työyhteisön avoimen ilmapiirin kehittäminen.
Hoitajien kokemasta työväkivallasta aiheutui usein negatiivisia tunnereaktioita ja stressikokemuksia. Ne väkivaltatilanteet, joissa oli koettu suurta uhkaa aiheuttivat myös voimakkaita ja pitkäkestoisia jälkireaktioita. Kaikki hoitajat olivat sitä mieltä, että väkivaltatilanteen jälkeen välitön henkisen ensiavun saaminen on tärkeää. Henkistä ensiapua tulisi olla saatavilla työyhteisön sisällä, nopeasti ja helposti.
Pelkkä väkivaltatilanteen hoidollisen hallinnan tekninen osaaminen ja väkivaltatilanteiden purku oppimisen ja ennakoinnin näkökulmasta ei yksin riitä, vaan työyhteisöissä tarvitaan myös työyhteisön sisäistä henkisen ensiavun osaamista työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen. Työyhteisöissä tulisi olla nimetty henkisen ensiavun vastuuhenkilö, riittävästi koulutusta asiasta, ja myös tiivis kirjallinen tieto- ja ohjeistuspaketti henkisen ensiavun merkityksestä ja toimintatavoista.
Tuloksista muodostui kolme eri yhdistävää luokkaa, jotka olivat hoitajien kokemukset väkivaltatilanteista, hoitajien kokema henkisen ensiavun tarve ja hoitajien kehittämisehdotukset henkisestä ensiavusta. Väkivaltatilanteiden kokemukset muodostivat kaksi pääluokka, yksittäinen väkivaltatilanne kokemuksena ja väkivalta jatkuvana kokemuksena. Myös henkisen ensiavun tarve jakaantui kahteen pääluokkaan, yksilölliseen henkiseen ensiapuun ja tapahtuneen läpikäymiseen työryhmässä. Henkisen ensiavun kehittämisehdotuksista muodostui kolme pääluokkaa, joita olivat yksilöllinen henkinen tuki, ohjattu jälkipurku työryhmässä ja työyhteisön avoimen ilmapiirin kehittäminen.
Hoitajien kokemasta työväkivallasta aiheutui usein negatiivisia tunnereaktioita ja stressikokemuksia. Ne väkivaltatilanteet, joissa oli koettu suurta uhkaa aiheuttivat myös voimakkaita ja pitkäkestoisia jälkireaktioita. Kaikki hoitajat olivat sitä mieltä, että väkivaltatilanteen jälkeen välitön henkisen ensiavun saaminen on tärkeää. Henkistä ensiapua tulisi olla saatavilla työyhteisön sisällä, nopeasti ja helposti.
Pelkkä väkivaltatilanteen hoidollisen hallinnan tekninen osaaminen ja väkivaltatilanteiden purku oppimisen ja ennakoinnin näkökulmasta ei yksin riitä, vaan työyhteisöissä tarvitaan myös työyhteisön sisäistä henkisen ensiavun osaamista työssä tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen. Työyhteisöissä tulisi olla nimetty henkisen ensiavun vastuuhenkilö, riittävästi koulutusta asiasta, ja myös tiivis kirjallinen tieto- ja ohjeistuspaketti henkisen ensiavun merkityksestä ja toimintatavoista.