Kohti kumppanuutta : Sairaanhoitajien kokemuksia lastenpsykiatrisessa kokovuorokautisessa osastohoidossa olevan lapsen vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä
Nauha, Jarkko (2012)
Nauha, Jarkko
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025804
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025804
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia lastenpsykiatrisessa kokovuorokautisessa osastohoidossa olevan lapsen vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä, tukemisesta ja ohjaamisesta. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, miten hoitajat kokevat yhteistyön vanhempien kanssa lastenpsykiatrisessa osastohoidossa ja miten se vaikuttaa lapsen hyväksi tehtävään työhön. Opinnäytetyön tavoitteena oli perhehoitotyön kehittäminen lastenpsykiatrisessa hoitotyössä tuottamalla tietoa yhteistyötä vahvistavista ja heikentävistä tekijöistä.
Menetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista menetelmää ja aineistonkeruu tapahtui puolistrukturoidulla haastattelulla eli teemahaastattelulla. Haastattelut etenivät teema-alueiden mukaisesti. Haastattelut toteutettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ja haastateltavia sairaanhoitajia oli kolme (N=3). Haastatteluaineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teoreettisessa lähtökohdassa käsitellään perhettä, lastenpsykiatrista hoitotyötä ja perhettä lastenpsykiatrisessa hoitotyössä.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että sairaanhoitajat kokevat vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön, kumppanuuden sekä tukemisen ja ohjaamisen lapsen hyväksi tehtävän työn kulmakivenä. Lasta hoidettaessa ei ainoastaan hoideta lasta, vaan lapsen elämän tärkeiden ihmisten mukanaolo koettiin olennaiseksi osaksi lastenpsykiatrista hoitoa. Kehittämiskohteiksi haastateltavat kokivat perheen osallistumisen lapsen hoitoon osastolla sekä lapsen kotiin tehtävän työn. Tuloksista kävi ilmi, että vanhempien voimavaroilla, jaksamisella ja hoitoon sitoutumisella on merkittävä rooli lapsen hyväksi tehtävässä työssä.
Johtopäätösten perusteella lapsen vanhempien voimavaroja tulisi pystyä hyödyntämään vielä enemmän kokovuorokautisessa osastohoidossa, koska van-hemmat koettiin erittäin merkittävänä tekijänä lapsen hyväksi tehtävässä työssä. Vanhempien voimavaroja voitaisiin hyödyntää lapsen hyväksi tehtävässä työssä ottamalla vanhemmat entistä tiiviimmin kumppaneiksi lapsen osastohoi-toon ja kotiin tehtävä työ mahdollistettaisiin osastotyöntekijöille. Näillä asioilla voitaisiin lisätä lapsen turvallisuudentunnetta, vanhempien tukea sekä hoitajan kokemusta työnsä merkityksellisyydestä.
Menetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista menetelmää ja aineistonkeruu tapahtui puolistrukturoidulla haastattelulla eli teemahaastattelulla. Haastattelut etenivät teema-alueiden mukaisesti. Haastattelut toteutettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ja haastateltavia sairaanhoitajia oli kolme (N=3). Haastatteluaineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teoreettisessa lähtökohdassa käsitellään perhettä, lastenpsykiatrista hoitotyötä ja perhettä lastenpsykiatrisessa hoitotyössä.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että sairaanhoitajat kokevat vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön, kumppanuuden sekä tukemisen ja ohjaamisen lapsen hyväksi tehtävän työn kulmakivenä. Lasta hoidettaessa ei ainoastaan hoideta lasta, vaan lapsen elämän tärkeiden ihmisten mukanaolo koettiin olennaiseksi osaksi lastenpsykiatrista hoitoa. Kehittämiskohteiksi haastateltavat kokivat perheen osallistumisen lapsen hoitoon osastolla sekä lapsen kotiin tehtävän työn. Tuloksista kävi ilmi, että vanhempien voimavaroilla, jaksamisella ja hoitoon sitoutumisella on merkittävä rooli lapsen hyväksi tehtävässä työssä.
Johtopäätösten perusteella lapsen vanhempien voimavaroja tulisi pystyä hyödyntämään vielä enemmän kokovuorokautisessa osastohoidossa, koska van-hemmat koettiin erittäin merkittävänä tekijänä lapsen hyväksi tehtävässä työssä. Vanhempien voimavaroja voitaisiin hyödyntää lapsen hyväksi tehtävässä työssä ottamalla vanhemmat entistä tiiviimmin kumppaneiksi lapsen osastohoi-toon ja kotiin tehtävä työ mahdollistettaisiin osastotyöntekijöille. Näillä asioilla voitaisiin lisätä lapsen turvallisuudentunnetta, vanhempien tukea sekä hoitajan kokemusta työnsä merkityksellisyydestä.