Lasten ajatuksia vuorohoidosta : sadutusta ympärivuorokautisessa päiväkodissa
Malinen, Saija; Saarinen, Katariina (2012)
Malinen, Saija
Saarinen, Katariina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204255095
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204255095
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitetään lasten ajatuksia ja kokemuksia ympärivuorokautisen päivähoidon arjesta. Lisäksi tarkastellaan tulevatko vuorohoidon erityispiirteet esille lasten saduissa. Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Suomen perustuslain mukaan jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi häntä itseään koskevissa asioissa. Opinnäytetyössä selvitetään lasten omia ajatuksia ja kokemuksia ympärivuorokautisesta hoidosta, jotta lasten oma ääni saadaan kuuluviin.
Yhteistyökumppanina on eräs pääkaupunkiseudun päiväkoti, joka tarjoaa hoitoa ympäri vuorokauden. Vuorohoidon kysyntä ja tarve ovat jatkuvassa kasvussa ja vuorohoitoon liittyviä tutkimuksia on tehty vasta melko vähän. Yhteistyöpäiväkodissa ei ole aikaisemmin tutkittu lasten ajatuksia ja kokemuksia ympärivuorokautisesta hoidosta, joten opinnäytetyö tuokin päiväkodin henkilökunnalle lisätietoa lasten ajatuksista.
Opinnäytetyö on laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sadutusta. Aineisto kerättiin saduttamalla kymmentä vuorohoidossa olevaa lasta. Sadutus on tutkimusmenetelmänä lapsen osallisuutta ja kuuntelua korostava ja sen avulla lapsen oma ääni saadaan kuuluviin. Saduttamalla saatu aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua. Opinnäytetyön lähtökohtana toimi lapsilähtöisyys sekä lapsen osallisuus.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että jokainen lapsi kokee päivähoitopäivänsä yksilöllisesti. Kaikille lapsille yhteisiä tekijöitä ovat kuitenkin leikkiminen ja toiset lapset. Lasten puheissa leikkikavereilla on suuri merkitys lasten arjessa ja hyväksytyksi tuleminen on lapsille tärkeää. Myös aikuisten läsnäolo arjen tilanteissa on lapsille merkityksellistä. Vuorohoidon erityispiirteet tulevat esille lasten puhuessa esimerkiksi ilta- ja viikonlopputoiminnasta päiväkodissa, vaihtuvista leikkikavereista sekä niistä hetkistä, jolloin paikalla on vain vähän lapsia.
Päiväkodin henkilökunnan on mahdollista hyödyntää opinnäytetyön tuloksia tulevan toimintansa suunnittelussa ja kehittämisessä lasten näkökulmasta, esimerkiksi vahvistamalla lasten myönteiseksi kokemia asioita ja kehittämällä niitä tilanteita, joita lapset eivät koe yhtä mielekkäiksi.
Yhteistyökumppanina on eräs pääkaupunkiseudun päiväkoti, joka tarjoaa hoitoa ympäri vuorokauden. Vuorohoidon kysyntä ja tarve ovat jatkuvassa kasvussa ja vuorohoitoon liittyviä tutkimuksia on tehty vasta melko vähän. Yhteistyöpäiväkodissa ei ole aikaisemmin tutkittu lasten ajatuksia ja kokemuksia ympärivuorokautisesta hoidosta, joten opinnäytetyö tuokin päiväkodin henkilökunnalle lisätietoa lasten ajatuksista.
Opinnäytetyö on laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sadutusta. Aineisto kerättiin saduttamalla kymmentä vuorohoidossa olevaa lasta. Sadutus on tutkimusmenetelmänä lapsen osallisuutta ja kuuntelua korostava ja sen avulla lapsen oma ääni saadaan kuuluviin. Saduttamalla saatu aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua. Opinnäytetyön lähtökohtana toimi lapsilähtöisyys sekä lapsen osallisuus.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että jokainen lapsi kokee päivähoitopäivänsä yksilöllisesti. Kaikille lapsille yhteisiä tekijöitä ovat kuitenkin leikkiminen ja toiset lapset. Lasten puheissa leikkikavereilla on suuri merkitys lasten arjessa ja hyväksytyksi tuleminen on lapsille tärkeää. Myös aikuisten läsnäolo arjen tilanteissa on lapsille merkityksellistä. Vuorohoidon erityispiirteet tulevat esille lasten puhuessa esimerkiksi ilta- ja viikonlopputoiminnasta päiväkodissa, vaihtuvista leikkikavereista sekä niistä hetkistä, jolloin paikalla on vain vähän lapsia.
Päiväkodin henkilökunnan on mahdollista hyödyntää opinnäytetyön tuloksia tulevan toimintansa suunnittelussa ja kehittämisessä lasten näkökulmasta, esimerkiksi vahvistamalla lasten myönteiseksi kokemia asioita ja kehittämällä niitä tilanteita, joita lapset eivät koe yhtä mielekkäiksi.