Seksuaalineuvonta äitiysneuvolassa - terveydenhoitajien kokemukset
Tuomisto, Hilma (2012)
Tuomisto, Hilma
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204255075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204255075
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää äitiysneuvolassa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta asiakkaiden kanssa. Tarkoituksena oli myös selvittää terveydenhoitajien kokemuksia seksuaalineuvonnan antamisesta äitiysneuvolan asiakkaille. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää kehittämistarpeita äitiysneuvolan seksuaalineuvonnan antamiselle sekä tuottaa tietoa, jonka avulla seksuaalineuvontaa voidaan kehittää.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella menetelmällä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä lomakkeella. Lomakkeeseen vastasivat Rauman ja Eurajoen äitiysneuvolan terveydenhoitajat. Äitiysneuvoloihin vietiin lomakkeita yhteensä 12, joista takaisin palautui 10. Aineiston keruu suoritettiin touko-elokuussa 2011. Kysymykset analysoitiin kevään 2012 aikana sisällönanalyysinä, jossa lähestymistapana käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä menetelmää.
Tutkimuksen tulosten mukaan lähes kaikki terveydenhoitajat kokevat asiakkailla olevan seksuaalineuvonnan tarvetta, vaikkakin tarpeiden määrä saattaa vaihdella yksilöllisesti. Terveydenhoitajien kokemukset seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamisesta ovat myönteisiä, suurin osa vastanneista piti sitä täysin luonnollisena. Terveydenhoitajat käsittelivät asiakkaiden kanssa monia erilaisia asioita, kuten ehkäisyä ja yhdynnän vaikutusta sikiöön. Osa terveydenhoitajista huomasi myös isien seksuaalineuvonnan tarpeet. Terveydenhoitajien mukaan aloite keskustelulle saa tulla sekä terveydenhoitajalta että asiakkaalta. Aiheen herkkyys ja arkuus jakoi vastauksia siitä, keneltä aloitteen tulisi tulla. Seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamista edistäviksi tekijöiksi nousivat hoitajan koulutus, kokemus ja oma ammattitaito, luottamuksellinen hoitosuhde, koulutukset sekä erilaiset kirjalliset materiaalit. Estävinä tekijöinä koettiin asiakkaan arkuus, uskonto, parisuhdetilanne sekä terveydenhoitajien työssään kokema kiire.
Terveydenhoitajien kokemukset seksuaalineuvonnan antamisesta olivat hyviä. Terveydenhoitajat kokivat, että asiakkailla on halu keskustella asiasta ja tarpeen tullen heillä on valmiudet ja mahdollisuudet ohjata asiakkaat myös eteenpäin, jos oma ammattitaito ei riitä. Suosituimmaksi välineeksi seksuaalineuvonnan antamisessa nousivat erilaiset esitteet, joiden kautta keskustelua pystyttiin aloittamaan. Kehittämisajatuksena esille nousivat työkokemuksen kartoittaminen, uudet esitteet sekä koulutukset.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella menetelmällä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä lomakkeella. Lomakkeeseen vastasivat Rauman ja Eurajoen äitiysneuvolan terveydenhoitajat. Äitiysneuvoloihin vietiin lomakkeita yhteensä 12, joista takaisin palautui 10. Aineiston keruu suoritettiin touko-elokuussa 2011. Kysymykset analysoitiin kevään 2012 aikana sisällönanalyysinä, jossa lähestymistapana käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä menetelmää.
Tutkimuksen tulosten mukaan lähes kaikki terveydenhoitajat kokevat asiakkailla olevan seksuaalineuvonnan tarvetta, vaikkakin tarpeiden määrä saattaa vaihdella yksilöllisesti. Terveydenhoitajien kokemukset seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamisesta ovat myönteisiä, suurin osa vastanneista piti sitä täysin luonnollisena. Terveydenhoitajat käsittelivät asiakkaiden kanssa monia erilaisia asioita, kuten ehkäisyä ja yhdynnän vaikutusta sikiöön. Osa terveydenhoitajista huomasi myös isien seksuaalineuvonnan tarpeet. Terveydenhoitajien mukaan aloite keskustelulle saa tulla sekä terveydenhoitajalta että asiakkaalta. Aiheen herkkyys ja arkuus jakoi vastauksia siitä, keneltä aloitteen tulisi tulla. Seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamista edistäviksi tekijöiksi nousivat hoitajan koulutus, kokemus ja oma ammattitaito, luottamuksellinen hoitosuhde, koulutukset sekä erilaiset kirjalliset materiaalit. Estävinä tekijöinä koettiin asiakkaan arkuus, uskonto, parisuhdetilanne sekä terveydenhoitajien työssään kokema kiire.
Terveydenhoitajien kokemukset seksuaalineuvonnan antamisesta olivat hyviä. Terveydenhoitajat kokivat, että asiakkailla on halu keskustella asiasta ja tarpeen tullen heillä on valmiudet ja mahdollisuudet ohjata asiakkaat myös eteenpäin, jos oma ammattitaito ei riitä. Suosituimmaksi välineeksi seksuaalineuvonnan antamisessa nousivat erilaiset esitteet, joiden kautta keskustelua pystyttiin aloittamaan. Kehittämisajatuksena esille nousivat työkokemuksen kartoittaminen, uudet esitteet sekä koulutukset.