Yhteisten vesialueiden pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokittelu
Salminen, Matti (2012)
Salminen, Matti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234823
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234823
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön aiheena on yhteisten vesialueiden osakaskuntien pinta-ala- ja osakaskiinteistöluokitus. Tavoitteena on yhteisten vesialueiden kiinteistötietojen kuntakohtainen kokoaminen ja luokittelu niin, että kehittämistarpeellisten alueiden paikallistaminen on mahdollista. Tarkoituksena on esittää vesialueiden omistuksen jakaantuminen kiinteistörekisterin mukaan sekä yhteisten vesialueiden lainsäädännön ja hallinnon kehittyminen historian saatossa. Lisäksi kerrotaan myös pirstoutumisen taustoista ja raportoidaan kiinteistörekisteristä ilmitulleista epäselvyyksistä.
Suomen vesialueet jaetaan kiinteistörekisterissä yleisiin vesialueisiin, kiinteistöjen vesialueisiin ja yhteisiin vesialueisiin. Yhteisellä vesialueella tarkoitetaan kiinteistörekisteriin merkittyä yksikköä, joka kuuluu kahteen tai useampaan kiinteistöön tietyn perusteen mukaisin osuuksin.
Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa vesialueiden pieni koko ja pirstaleisuus on todettu niiden käyttöä ja hoitoa vaikeuttaviksi seikoiksi. Kehittämistarpeellisten alueiden selvittämiseksi tehtiin tutkimus, jossa luokiteltiin kahdeksan maakunnan yhteisten vesialueiden osakaskunnat pinta-alan ja osakaskiinteistöjen lukumäärän mukaan erikokoisiin luokkiin. Käsiteltäviksi maakunniksi valittiin Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa.
Tutkimuksessa selvisi, että eniten pirstoutuneita osakaskuntia on Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Maakuntakohtaiset erot nousivat suuriksi. Lisäksi ilmeni, että merivesiä ja vain sisävesiä sisältävien kuntien väliset erot ovat merkittäviä. Pohjanmaalla osakaskiinteistömäärältään suurten osakaskuntien osuus oli etelän maakuntia selvästi suurempi. Eniten kehittämistoimenpiteitä vaativat kunnat esitetään jokaisesta maakunnasta.
Insinöörityössä esitettyjä maakunta- ja kuntakohtaisia tilastoja voidaan käyttää lisäselvityksien lähtöaineistona. Tilastot auttavat kohdistamaan kehityssuunnitelmat oikeisiin alueisiin.
Suomen vesialueet jaetaan kiinteistörekisterissä yleisiin vesialueisiin, kiinteistöjen vesialueisiin ja yhteisiin vesialueisiin. Yhteisellä vesialueella tarkoitetaan kiinteistörekisteriin merkittyä yksikköä, joka kuuluu kahteen tai useampaan kiinteistöön tietyn perusteen mukaisin osuuksin.
Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa vesialueiden pieni koko ja pirstaleisuus on todettu niiden käyttöä ja hoitoa vaikeuttaviksi seikoiksi. Kehittämistarpeellisten alueiden selvittämiseksi tehtiin tutkimus, jossa luokiteltiin kahdeksan maakunnan yhteisten vesialueiden osakaskunnat pinta-alan ja osakaskiinteistöjen lukumäärän mukaan erikokoisiin luokkiin. Käsiteltäviksi maakunniksi valittiin Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa.
Tutkimuksessa selvisi, että eniten pirstoutuneita osakaskuntia on Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Maakuntakohtaiset erot nousivat suuriksi. Lisäksi ilmeni, että merivesiä ja vain sisävesiä sisältävien kuntien väliset erot ovat merkittäviä. Pohjanmaalla osakaskiinteistömäärältään suurten osakaskuntien osuus oli etelän maakuntia selvästi suurempi. Eniten kehittämistoimenpiteitä vaativat kunnat esitetään jokaisesta maakunnasta.
Insinöörityössä esitettyjä maakunta- ja kuntakohtaisia tilastoja voidaan käyttää lisäselvityksien lähtöaineistona. Tilastot auttavat kohdistamaan kehityssuunnitelmat oikeisiin alueisiin.