SIVARISTA LEGIOONALAISEKSI
Tuomala, Salla-Mari; Tuominen, Sanna (2012)
Tuomala, Salla-Mari
Tuominen, Sanna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204224793
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204224793
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä aiheena on, miksi osa siviilipalvelusmiehistä ei lähde suorittamaan työpalvelustaan ulkopuoliseen palveluspaikkaan, vaan jää työskentelemään siviilipalveluskeskukseen. Niitä kutsutaan legioonalaisiksi. Lisäksi halutaan saada tietoa legioonalaisten välisestä sosiaalistumisesta ja hyvinvoinnista.
Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu teemahaastatteluna ryhmähaastattelun tavoin. Haastateltavia ryhmiä oli yhteensä viisi. Ensimmäisessä haastattelussa maaliskuussa 2011 oli kaksi viiden hengen ryhmää, huhtikuussa pidettävässä toisessa haastattelussa kaksi neljän hengen ryhmää ja viimeisessä haastattelussa toukokuussa vain kaksi haastateltavaa. Kaikki vastaajat haastateltiin Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa.
Haastateltujen mukaan suurin syy legioonalaisten määrän kasvuun on ulkopuolisten työpalveluspaikkojen vähyys verrattuna siviilipalvelusmiesten määrään. Osalla syyt legioonaan jäämiseen ovat periaatteellisia, kuten esimerkiksi se etteivät he halua oppia käyttämään asetta ja tappamaan. Osa haastatelluista painotti käytännöllisiä syitä, kuten siviilipalveluksen hyödyllisyyttä itselleen ja valtiolle. Sosialisaatio on myös yksi tärkeimmistä syistä legioonaan jäämiseen. Tutkimuksessa nousi esille myös ympäristön viihtyvyyden vaikutus legioonaan jäämisen syyksi.
Haastateltavat eivät pidä armeijaa tärkeänä isänmaata ajatellen. Legioonalaisten mukaan armeijassa ei opeteta isänmaan puolustamista, vaan tappamista. Legioonalaiset eivät myöskään pidä ajatuksesta, että heitä käsketään toimia tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Jos ulkopuolista palveluspaikkaa ei ole siviilipalveluksen alkaessa, henkilökunnan tulisi auttaa heitä heti paikan saamisessa. Viimeisenä johtopäätöksen voidaan todeta, että legioonalaiset tottuvat koulutuskeskuksen toimintaan; heidän on helppo olla siellä.
Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu teemahaastatteluna ryhmähaastattelun tavoin. Haastateltavia ryhmiä oli yhteensä viisi. Ensimmäisessä haastattelussa maaliskuussa 2011 oli kaksi viiden hengen ryhmää, huhtikuussa pidettävässä toisessa haastattelussa kaksi neljän hengen ryhmää ja viimeisessä haastattelussa toukokuussa vain kaksi haastateltavaa. Kaikki vastaajat haastateltiin Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa.
Haastateltujen mukaan suurin syy legioonalaisten määrän kasvuun on ulkopuolisten työpalveluspaikkojen vähyys verrattuna siviilipalvelusmiesten määrään. Osalla syyt legioonaan jäämiseen ovat periaatteellisia, kuten esimerkiksi se etteivät he halua oppia käyttämään asetta ja tappamaan. Osa haastatelluista painotti käytännöllisiä syitä, kuten siviilipalveluksen hyödyllisyyttä itselleen ja valtiolle. Sosialisaatio on myös yksi tärkeimmistä syistä legioonaan jäämiseen. Tutkimuksessa nousi esille myös ympäristön viihtyvyyden vaikutus legioonaan jäämisen syyksi.
Haastateltavat eivät pidä armeijaa tärkeänä isänmaata ajatellen. Legioonalaisten mukaan armeijassa ei opeteta isänmaan puolustamista, vaan tappamista. Legioonalaiset eivät myöskään pidä ajatuksesta, että heitä käsketään toimia tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Jos ulkopuolista palveluspaikkaa ei ole siviilipalveluksen alkaessa, henkilökunnan tulisi auttaa heitä heti paikan saamisessa. Viimeisenä johtopäätöksen voidaan todeta, että legioonalaiset tottuvat koulutuskeskuksen toimintaan; heidän on helppo olla siellä.