"Oltaisiin inhimillisempiä työyhteisössä" - Työterveyshoitajien kokemukset työperäisestä stressistä ja työuupumuksesta
Sihvonen, Hannakaisa; Silmäri, Katja (2012)
Sihvonen, Hannakaisa
Silmäri, Katja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204094235
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204094235
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työterveyshoitajien kokemuksia työperäisestä stressistä ja työuupumuksesta ilmiönä sekä kuinka he kokevat sen ilmenevän asiakkaillaan. Tavoitteena oli myös tutkia työterveyshoitajien ammatillisen osaamisen alueelta vuorovaikutussuhteen ominaisuuksia ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä näkökulmasta tarkasteltuna sekä koulutuksellisia näkökulmia työperäisen stressiin ja työuupumukseen liittyen. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Opinnäytetyön aineiston lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja aineisto analysoitiin sisällön analyysi- menetelmällä.
Tuloksista selvisi, että oireet ja merkit työperäisestä uupumuksesta ovat hyvin moninaisia työterveyshoitajien asiakkailla. Oireista korostuivat erilaiset unihäiriöt sekä väsymys. Altistavia persoonallisuustekijöitä olivat yksilön luontainen stressiherkkyys, miellyttämisen halu, riippuvuus, tunnollisuus, vaativuus sekä sosiaalisten taitojen puute. Ikäkausista nuoruus nousi riskialttiiksi ajanjaksoksi työperäiseen stressiin ja uupumukseen liittyen. Keski-iässä 50<, esiintyy vähemmän uupumusta kahdesta syystä johtuen 1) työntekemisen kulttuuri, jossa on totuttu tekemään töitä kovasti ja välttämään oman uupumuksen esille tuomista 2) yksilölle iän myötä kertynyt terve itsekkyys ja oman arvon tunnistaminen työntekijänä. Työterveyshoitajien ammatillisen vuorovaikutuksen kuvauksissa hoitoprosessien eri vaiheiden aikana toteutui ratkaisu ja -voimavarakeskeinen näkökulma ja siitä erityisesti asiakasohjautuvuus. Ammatillisen kehittymiseen lisäkoulutuksella työterveyshoitajat suhtautuivat myöntyvästi. Koulutus voisi olla luonteeltaan enemmän kohdennettua koulutusta työperäiseen stressiin – ja uupumukseen.
Tuloksista selvisi, että oireet ja merkit työperäisestä uupumuksesta ovat hyvin moninaisia työterveyshoitajien asiakkailla. Oireista korostuivat erilaiset unihäiriöt sekä väsymys. Altistavia persoonallisuustekijöitä olivat yksilön luontainen stressiherkkyys, miellyttämisen halu, riippuvuus, tunnollisuus, vaativuus sekä sosiaalisten taitojen puute. Ikäkausista nuoruus nousi riskialttiiksi ajanjaksoksi työperäiseen stressiin ja uupumukseen liittyen. Keski-iässä 50<, esiintyy vähemmän uupumusta kahdesta syystä johtuen 1) työntekemisen kulttuuri, jossa on totuttu tekemään töitä kovasti ja välttämään oman uupumuksen esille tuomista 2) yksilölle iän myötä kertynyt terve itsekkyys ja oman arvon tunnistaminen työntekijänä. Työterveyshoitajien ammatillisen vuorovaikutuksen kuvauksissa hoitoprosessien eri vaiheiden aikana toteutui ratkaisu ja -voimavarakeskeinen näkökulma ja siitä erityisesti asiakasohjautuvuus. Ammatillisen kehittymiseen lisäkoulutuksella työterveyshoitajat suhtautuivat myöntyvästi. Koulutus voisi olla luonteeltaan enemmän kohdennettua koulutusta työperäiseen stressiin – ja uupumukseen.