Närståendevårdares upplevelser av mental hälsa : -en intervjustudie om individens autonomi och bemästring av tillvaron
Leppäkoski, Jenny Kristina (2012)
Leppäkoski, Jenny Kristina
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203263741
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203263741
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoitus on muodostaa käsitys omaishoitajien kokemuksista psyykkisestä hyvinvoinnista sekä heidän tuen ja avun tarpeesta. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja analysoitu käyttäen deduktiivista sisällön analyysiä. Työ sisältää kuusi teemahaastattelua omaishoitajien kokemuksista. Tämä opinäytetyö on osa SUFACARE-projektia, jota johtaa projektipäällikkö Jukka Surakka.
Teoreettinen näkökanta perustuu Marie Jahodan näkemyksiin psyykkisestä hyvinvoinnista, joita lopuksi yritän verrata omaishoitajien kokemuksiin. Tässä työssä tehtyjen haastattelujen vastauksista voi päätellä että omaishoitajien kokemukset mielenterveydestä tukevat niitä kriteerejä psyykkisestä hyvinvoinnista joita Marie Jahoda kuvailee.
Ympäristön ja lähipiirin odotukset osoittautuivat monelle omaishoitajalle tärkeiksi, mutta siitä huolimatta useimmat heistä tekivät päätöksensä noudattaen omia sisäisiä arvoja sekä normeja. Omaishoitajista eniten ahdistusta kokivat ne jotka olivat eristäytyneitä ja uupuneita ja se johti usein siihen että omat voimavarat eivät enää riittäneet avun pyytämiseen tai hakemiseen vaikkakin apua olisi ollut tarjolla.
Omaishoitajat odottavat usein hoitotyön ammattilaisilta hyvin konkreettista tukea ja apua, esim; tietoa eri taudeista, apua kodin päivittäisiin askareisiin sekä keskustelua. Erityisesti he kuitenkin toivoivat että heitä kuunnellaan ja ollaan aidosti kiinnostuneita siitä mitä heillä on kerrottavana.
Teoreettinen näkökanta perustuu Marie Jahodan näkemyksiin psyykkisestä hyvinvoinnista, joita lopuksi yritän verrata omaishoitajien kokemuksiin. Tässä työssä tehtyjen haastattelujen vastauksista voi päätellä että omaishoitajien kokemukset mielenterveydestä tukevat niitä kriteerejä psyykkisestä hyvinvoinnista joita Marie Jahoda kuvailee.
Ympäristön ja lähipiirin odotukset osoittautuivat monelle omaishoitajalle tärkeiksi, mutta siitä huolimatta useimmat heistä tekivät päätöksensä noudattaen omia sisäisiä arvoja sekä normeja. Omaishoitajista eniten ahdistusta kokivat ne jotka olivat eristäytyneitä ja uupuneita ja se johti usein siihen että omat voimavarat eivät enää riittäneet avun pyytämiseen tai hakemiseen vaikkakin apua olisi ollut tarjolla.
Omaishoitajat odottavat usein hoitotyön ammattilaisilta hyvin konkreettista tukea ja apua, esim; tietoa eri taudeista, apua kodin päivittäisiin askareisiin sekä keskustelua. Erityisesti he kuitenkin toivoivat että heitä kuunnellaan ja ollaan aidosti kiinnostuneita siitä mitä heillä on kerrottavana.