Hiehokasvatussopimuksen kriittiset kohdat
Känsäkoski, Harri (2012)
Känsäkoski, Harri
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203093065
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203093065
Tiivistelmä
Toimintaympäristön muuttuessa maitotilojen määrä vähenee, koko kasvaa ja kilpailu kovenee. Se edellyttää jatkavilta maidontuottajilta yhä kustannustehokkaampaa tuotantoa. Yksi tuotannon tehostamiskeinoista yritystoiminnassa on erikoistuminen. Myös yhteistyön avulla on mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä ja vahvistaa kilpailuasemaa. Maitotila erikoistuu maidontuotantoon ja tekee yhteistyötä ulkoistamalla hiehokasvatuksen.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mistä asioista osapuolten välillä on sovittava ulkoistettaessa hiehokasvatus. Lisäksi tarkoituksena oli antaa suuntaa siihen, miten asioista on sovittava maidontuottajan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta ja tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä kuutta maidontuottaja Keski- ja Etelä-Pohjanmaan alueelta. Lisäksi aineistona käytettiin yhtä, haastattelun päätteeksi saatua, maidontuottajan ja hiehokasvattajan välistä hiehokasvatussopimusta.
Viidellä haastatelluista maidontuottajista oli hiehokasvatusyhteistyöstä kirjallinen sopimus. Yksi maidontuottaja, joka oli jo lopettanut hiehokasvatuksen ulkoistamisen toimi suullisen sopimuksen varassa. Asioissa, joista maidontuottajat olivat hiehokasvattajiensa kanssa sopineet, oli yhtäläisyyksiä. Kasvatusyhteistyöhön ryhdyttäessä on sovittava muun muassa kasvatusajasta, hinnoittelusta, kuljetuksista, ruokinnasta, tiineyttämisestä, riskeistä, sopimustyypistä, vastuista sekä hiehojen omistuksesta ja hallinnasta. Sopimusta tehtäessä on huomioitava osapuolten tarpeet ja tavoitteet. Menestyksellinen yhteistyö vaati osapuolilta molemminpuolista luottamusta ja joustavuutta. Yleispäteviä sopimuksia ei ole, vaan sopimukset on tehtävä tilakohtaisesti.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mistä asioista osapuolten välillä on sovittava ulkoistettaessa hiehokasvatus. Lisäksi tarkoituksena oli antaa suuntaa siihen, miten asioista on sovittava maidontuottajan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta ja tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä kuutta maidontuottaja Keski- ja Etelä-Pohjanmaan alueelta. Lisäksi aineistona käytettiin yhtä, haastattelun päätteeksi saatua, maidontuottajan ja hiehokasvattajan välistä hiehokasvatussopimusta.
Viidellä haastatelluista maidontuottajista oli hiehokasvatusyhteistyöstä kirjallinen sopimus. Yksi maidontuottaja, joka oli jo lopettanut hiehokasvatuksen ulkoistamisen toimi suullisen sopimuksen varassa. Asioissa, joista maidontuottajat olivat hiehokasvattajiensa kanssa sopineet, oli yhtäläisyyksiä. Kasvatusyhteistyöhön ryhdyttäessä on sovittava muun muassa kasvatusajasta, hinnoittelusta, kuljetuksista, ruokinnasta, tiineyttämisestä, riskeistä, sopimustyypistä, vastuista sekä hiehojen omistuksesta ja hallinnasta. Sopimusta tehtäessä on huomioitava osapuolten tarpeet ja tavoitteet. Menestyksellinen yhteistyö vaati osapuolilta molemminpuolista luottamusta ja joustavuutta. Yleispäteviä sopimuksia ei ole, vaan sopimukset on tehtävä tilakohtaisesti.