"No sanotaanko että ilman taidetta elämä olisi elotonta" : Päiväkoti Kätzleinin entisten asiakkaiden ajatuksia taidekasvatuksen merkityksestä
Vikman, Eva (2012)
Vikman, Eva
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202222404
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202222404
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, millaiseksi päiväkoti Kätzleinin käyneet lapset ja nuoret ovat kokeneet Kätzleinistä saadun taidekasvatuksen merkityksen elämässään tänä päivänä ja millaiseksi heidän vanhempansa ovat kokeneet Kätzleinin taidekasvatuksen. Näiden kysymysten pohjalta selvitetään johtopäätöksissä, kuinka päiväkoti Kätzlein on päässyt tavoitteisiinsa taidekasvatuksen tarjoajana. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluna sekä lapsille ja nuorille että vanhemmille. Haastatteluun osallistui lapsia, nuoria ja vanhempia kahdeksasta perheestä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä analyysilla.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että lähes kaikilla lapsilla ja nuorilla oli kotitaustansa taiteellisuudesta riippumatta myönteinen suhde taiteeseen ja musiikkiin. Kaikilla oli tai oli ollut jokin taiteellinen harrastus, suurimmalla osalla se oli musiikki. Yhdeksän kymmenestä nuoresta kertoi aloittaneensa Kätzleinissa pianotunnit osana päivähoitopäivää ja jatkaneensa harrastusta päivähoitojakson jälkeenkin. Seitsemän kymmenestä kertoi jatkavansa tai jatkaneensa soitto-opiskelua musiikkiopistossa. Suurin osa vanhemmista ajatteli päiväkodin taidekasvatuksella olleen pohjaa lastensa musikaalisuuden vahvistumiseen, kiinnostuksen herättämiseen tai harrastuksen muodostumiseen. Kaikki vanhemmat olivat tyytyväisiä Kätzleinin taidekasvatukseen, suurin osa sen monipuolisuuteen ja erityisesti sen järjestämiseen osana päivähoitopäivää, jolloin illat voitiin pyhittää perheelle kotona.
Johtopäätöksenä voidaan aiempien tutkimusten tuella pitää sitä, että Kätzlein on onnistunut tavoitteissaan lasten taiteellisen kiinnostuksen herättämisessä, myönteisen musiikki- ja taidesuhteen kehittymisessä, yksilöllisesti sopivan taideharrastuksen löytymisessä sekä pohjan antamisessa musiikkiopisto-opiskelulle.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että lähes kaikilla lapsilla ja nuorilla oli kotitaustansa taiteellisuudesta riippumatta myönteinen suhde taiteeseen ja musiikkiin. Kaikilla oli tai oli ollut jokin taiteellinen harrastus, suurimmalla osalla se oli musiikki. Yhdeksän kymmenestä nuoresta kertoi aloittaneensa Kätzleinissa pianotunnit osana päivähoitopäivää ja jatkaneensa harrastusta päivähoitojakson jälkeenkin. Seitsemän kymmenestä kertoi jatkavansa tai jatkaneensa soitto-opiskelua musiikkiopistossa. Suurin osa vanhemmista ajatteli päiväkodin taidekasvatuksella olleen pohjaa lastensa musikaalisuuden vahvistumiseen, kiinnostuksen herättämiseen tai harrastuksen muodostumiseen. Kaikki vanhemmat olivat tyytyväisiä Kätzleinin taidekasvatukseen, suurin osa sen monipuolisuuteen ja erityisesti sen järjestämiseen osana päivähoitopäivää, jolloin illat voitiin pyhittää perheelle kotona.
Johtopäätöksenä voidaan aiempien tutkimusten tuella pitää sitä, että Kätzlein on onnistunut tavoitteissaan lasten taiteellisen kiinnostuksen herättämisessä, myönteisen musiikki- ja taidesuhteen kehittymisessä, yksilöllisesti sopivan taideharrastuksen löytymisessä sekä pohjan antamisessa musiikkiopisto-opiskelulle.