Emännästä isännäksi - Nainen itsenäisenä maatalousyrittäjänä : Tarkastelussa naiset lypsykarjatilallisina
Männistö, Katja (2012)
Männistö, Katja
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202152211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202152211
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, kuinka syystä tai toisesta yksin maataloudessa toimivat naiset ovat kokeneet oman elämänsä ja ammattinsa naismaatalousyrittäjänä. Tutkimuksen lähtökohta oli naisyrittäjien omakohtaisten kokemusten kerääminen avuksi naisille, jotka suunnittelevat jatkavansa kotitilallaan yrittäjinä. Sukupolvenvaihdosprosessi ja naismaatalousyrittäjien sosiaalisen ympäristön asenteet otettiin työssä huomioon. Lisäksi käsiteltiin monia muita naismaatalousyrittäjän elämään liittyviä asioita, kuten puolison merkitystä naisyrittäjälle ja perinteisiä maatalouden roolijakoja.
Tutkimus toteutettiin osaksi haastatteluina ja osaksi sähköpostikyselynä. Tutkimustapa oli teemahaastattelu ja puolistrukturoitu haastattelu. Tutkimukseen vastasi kahdeksan naismaatalousyrittäjää, yksi naispuoleinen agrologi (AMK) -opiskelija ja kolme maatalousneuvojaa. Tutkimuksessa keskityttiin lypsykarjatilallisiin, sillä nautakarjatilojen työskentelyolosuhteet ovat useimmiten haastavampia kuin muiden tuotantosuuntien. Haastattelut nauhoitettiin litterointia varten. Sähköpostitse kyselyyn vastasi kaksi naismaatalousyrittäjää ja kaksi maatalousneuvojaa. Tutkimuksesta ei voi tehdä tilastollisesti merkittäviä yleistyksiä suppean otannan vuoksi.
Tutkimuksen tulokset olivat linjassa aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Naismaatalousyrittäjät eivät itse koe olevansa erityisasemassa miesmaatalousyrittäjiin nähden eivätkä korosta omaa sukupuoltaan töissä. Useat vastaajat ovat kokeneet niin myönteisiä kuin kielteisiä asenteita ammattivalintaansa kohtaan. Suuri osa naisista ei työskentele täysin yksin, vaan he hyödyntävät joko lähipiirinsä tai ulkopuolisen työntekijän apua tilan töissä. Naiset kokevat pärjänneensä tilanpidossa hyvin tai kohtalaisesti. Tuloksista huomattiin, että muun muassa oman tien löytäminen ja tukiverkoston luominen ovat tärkeitä asioita naismaatalousyrittäjille.
Tutkimus toteutettiin osaksi haastatteluina ja osaksi sähköpostikyselynä. Tutkimustapa oli teemahaastattelu ja puolistrukturoitu haastattelu. Tutkimukseen vastasi kahdeksan naismaatalousyrittäjää, yksi naispuoleinen agrologi (AMK) -opiskelija ja kolme maatalousneuvojaa. Tutkimuksessa keskityttiin lypsykarjatilallisiin, sillä nautakarjatilojen työskentelyolosuhteet ovat useimmiten haastavampia kuin muiden tuotantosuuntien. Haastattelut nauhoitettiin litterointia varten. Sähköpostitse kyselyyn vastasi kaksi naismaatalousyrittäjää ja kaksi maatalousneuvojaa. Tutkimuksesta ei voi tehdä tilastollisesti merkittäviä yleistyksiä suppean otannan vuoksi.
Tutkimuksen tulokset olivat linjassa aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Naismaatalousyrittäjät eivät itse koe olevansa erityisasemassa miesmaatalousyrittäjiin nähden eivätkä korosta omaa sukupuoltaan töissä. Useat vastaajat ovat kokeneet niin myönteisiä kuin kielteisiä asenteita ammattivalintaansa kohtaan. Suuri osa naisista ei työskentele täysin yksin, vaan he hyödyntävät joko lähipiirinsä tai ulkopuolisen työntekijän apua tilan töissä. Naiset kokevat pärjänneensä tilanpidossa hyvin tai kohtalaisesti. Tuloksista huomattiin, että muun muassa oman tien löytäminen ja tukiverkoston luominen ovat tärkeitä asioita naismaatalousyrittäjille.