Lasten kaltoinkohteluun puuttuminen : työntekijöiden kokemuksia
Alho, Merja; Lehtinen, Kati (2012)
Alho, Merja
Lehtinen, Kati
Lahden ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202102071
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202102071
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tutkimukseen osallistuvien työntekijöiden kokemuksia lasten kaltoinkohteluun puuttumisesta ja selvittää, minkälaisia keinoja heillä on puuttua lasten kaltoinkohteluun. Tarkoituksena oli myös selvittää, minkälaista tukea työntekijät saavat puuttuessaan lasten kaltoinkohteluun. Tavoitteena oli saada tutkimukseen osallistuvat työntekijät pohtimaan omalta osaltaan asian tärkeyttä ja omaa kykyään puuttua ongelmaan. Työllä haluttiin nostaa esille lasten kaltoinkohteluun kohdistuvan varhaisen puuttumisen tärkeys.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin kolmea Lahden kaupungin neuvolaterveydenhoitajaa ja kahta Hollolan kunnan lastentarhanopettajaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että haastateltavat työntekijät olivat työssään kohdanneet kaltoinkohdeltuja lapsia ja heidän oli täytynyt puuttua tapauksiin. Työntekijöillä oli keinoja puuttua lasten kaltoinkohteluun, mutta sen tunnistaminen koettiin haasteelliseksi. Lisäksi haastavaksi koettiin rajan vetäminen siihen, kuinka paljon työntekijä voi puuttua asiakasperheen asioihin. Tuen saaminen kaltoinkohteluun puututtaessa koettiin tärkeäksi sekä työntekijän jaksamisen että lapsen ja perheen tuen piiriin saamisen kannalta. Haastateltavat kokivat saamansa tuen olevan pääosin riittävää. Työntekijät korostivat lasten kaltoinkohteluun puuttumisen olevan osa heidän työtään, vaikka vaikean asian esille tuominen ei ole aina helppoa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin kolmea Lahden kaupungin neuvolaterveydenhoitajaa ja kahta Hollolan kunnan lastentarhanopettajaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että haastateltavat työntekijät olivat työssään kohdanneet kaltoinkohdeltuja lapsia ja heidän oli täytynyt puuttua tapauksiin. Työntekijöillä oli keinoja puuttua lasten kaltoinkohteluun, mutta sen tunnistaminen koettiin haasteelliseksi. Lisäksi haastavaksi koettiin rajan vetäminen siihen, kuinka paljon työntekijä voi puuttua asiakasperheen asioihin. Tuen saaminen kaltoinkohteluun puututtaessa koettiin tärkeäksi sekä työntekijän jaksamisen että lapsen ja perheen tuen piiriin saamisen kannalta. Haastateltavat kokivat saamansa tuen olevan pääosin riittävää. Työntekijät korostivat lasten kaltoinkohteluun puuttumisen olevan osa heidän työtään, vaikka vaikean asian esille tuominen ei ole aina helppoa.