Yksityisen turvallisuusalan lainsäädännön muutostarpeet -pääkohdat
Ellonen, Vesa (2012)
Ellonen, Vesa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202092054
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202092054
Tiivistelmä
Tässä opinnäyteyössä ehdotetaan menetelmää, jolla yksityisen turvallisuusalan lainsäädännön erityispiirteet voitaisiin huomioida käynnissä olevassa lainsäädäntötyössä. Kirjoittajan työtehtävien mahdollistaman havainnoinnin ja asiakirjatutkimuksen perusteella esitetään perusteltu näkemys siitä, mitkä ovat tärkeimmät asiakokonaisuudet, joita yksityisen turvallisuusalan lainsäädännössä tulisi muuttaa ja ehdotetaan muutosten asiasisällön pääkohdat. Lisäksi arvioidaan yleisellä tasolla ehdotettujen muutosten vaikutuksia Suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yksityisen turvallisuusalan toiminta tulisi jakaa sääntelyssä ammattimaiseen, elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettavaan ja harrastustoiminnassa ja varainkeruutarkoituksessa mahdolliseen turvallisuustehtävien suorittamiseen sekä tehtäviin, joissa toimijoiden luotettavuuden varmistaminen olisi riittävää. Alan elinkeinotoiminnasta, sisältäen myös turvasuojaustehtävät teknologian kehittymisen huomioimiseksi, säädettäisiin pääasiassa muuttamalla yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia. Harrastustoiminta mahdollistettaisiin edelleen elinkeinotoiminnan rinnalla yleisötilaisuuksissa, yleisissä kokouksissa ja leirintäalueilla säätämällä niistä edelleen pääosin järjestyksenvalvojista annetussa laissa. Esimerkiksi alan koulutus ja konsultointitehtävistä sekä alaa lähellä olevista, esimerkiksi rahanlaskentatehtävistä voitaisiin säätää nykyisessä, muutosten kohteena olevassa turvallisuusselvityksistä annetun lain järjestelmässä. Selkeä kolmijakoinen järjestelmä mahdollistaisi myös alan jatkokehittämisen.
Kyseinen jako mahdollistaisi sen, että fyysisten turvallisuuspalvelujen ammattilaisille, joista ehdotetaan käytettäväksi työnimikettä "vartija" ja harrastajille, joista käytettäisiin työnimikettä "järjestyksenvalvoja" voitaisiin, toimintaympäristöistä johtuen säätää yhtenäiset oikeudet. Jaon mahdollistamalla selkeällä, oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tehtäväjaolla ja yhtenäisillä oikeuksilla saavutettaisiin käynnissä olevan lainsäädäntöhankkeen tärkeimmät tavoitteet: selkeyttäminen ja ajantasaistaminen. Ehdotettu muutos loisi alalle myös selkeän järjestelmän, jota täydentäisivät edellytysten, koulutuksen ja valvonnan nykyistä kohdistetumpi ja tarkoituksenmukaisempi sääntely. Jos alalle tahdotaan antaa lisää tehtäviä ja niiden toteuttamiseksi oikeuksia, voidaan se toteuttaa ainoastaan järjestelmässä, jossa toimijoiden ammattistatus, oikeudet ja velvollisuudet ovat oikein mitoitettuja ja selkeitä. Samalla kansallisesti tärkeän turvallisuusalan harrastustoiminnan kehittäminen tapahtuisi siten, että järjestyksenvalvojien koulutusta voitaisiin kohdentaa paremmin ammattitehtävien siirtämisen ja johtamisjärjestelmän kehittämisen avulla. Myös työnjako alan sisällä ja suhteessa sisäisen turvallisuuden viranomaisiin voitaisiin toteuttaa nykyistä selkeämmällä oikeusvarmemmalla tavalla.
Kun pääkohdat käytiin läpi ehdotetussa menettelyssä, jo karkeassa vaikuttavuusarviossa havaittiin, että mikään muu kuin edellä mainitun jaon ja järjestelmän kehittämisen sisältävä kokonaisuudistus ei olisi riittävää alan lainsäädännön selkeyttämiseksi ja ajantasaistamiseksi. Voimassa olevassa lainsäädännössä luotuja käytännössä todella vaikeita teoreettisia toimialuerajoja tai toimintataparajoituksia ei voitaisi purkaa tarkoituksenmukaisella tavalla millään osa- tai näennäismuutoksilla, kuten järjestyslain 22 §:ssä tarkoitettujen järjestyksenval-vontatehtävien siirtämisellä sellaisenaan lakiin yksityisisä turvallisuuspalveluista. Ehdotetun kokonaisuuden riskinä olisi se, että lainsäädännön muutostyöt saattaisivat viedä voimassa olevassa lainsäädäntöhankkeessa suunniteltua enemmän aikaa ja ne vaatisivat laajaa yhteisymmärrystä valmisteluun osallistuvien kesken. Ehdotetut muutokset voisivat myös edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä, joka voisi kuitenkin olla Eduskunnan perustuslakivaliokunnan Perustuslain 124 §:n lieventyneen tulkintakäytännön vuoksi vältettävissä.
Yksityisen turvallisuusalan toiminta tulisi jakaa sääntelyssä ammattimaiseen, elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettavaan ja harrastustoiminnassa ja varainkeruutarkoituksessa mahdolliseen turvallisuustehtävien suorittamiseen sekä tehtäviin, joissa toimijoiden luotettavuuden varmistaminen olisi riittävää. Alan elinkeinotoiminnasta, sisältäen myös turvasuojaustehtävät teknologian kehittymisen huomioimiseksi, säädettäisiin pääasiassa muuttamalla yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia. Harrastustoiminta mahdollistettaisiin edelleen elinkeinotoiminnan rinnalla yleisötilaisuuksissa, yleisissä kokouksissa ja leirintäalueilla säätämällä niistä edelleen pääosin järjestyksenvalvojista annetussa laissa. Esimerkiksi alan koulutus ja konsultointitehtävistä sekä alaa lähellä olevista, esimerkiksi rahanlaskentatehtävistä voitaisiin säätää nykyisessä, muutosten kohteena olevassa turvallisuusselvityksistä annetun lain järjestelmässä. Selkeä kolmijakoinen järjestelmä mahdollistaisi myös alan jatkokehittämisen.
Kyseinen jako mahdollistaisi sen, että fyysisten turvallisuuspalvelujen ammattilaisille, joista ehdotetaan käytettäväksi työnimikettä "vartija" ja harrastajille, joista käytettäisiin työnimikettä "järjestyksenvalvoja" voitaisiin, toimintaympäristöistä johtuen säätää yhtenäiset oikeudet. Jaon mahdollistamalla selkeällä, oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tehtäväjaolla ja yhtenäisillä oikeuksilla saavutettaisiin käynnissä olevan lainsäädäntöhankkeen tärkeimmät tavoitteet: selkeyttäminen ja ajantasaistaminen. Ehdotettu muutos loisi alalle myös selkeän järjestelmän, jota täydentäisivät edellytysten, koulutuksen ja valvonnan nykyistä kohdistetumpi ja tarkoituksenmukaisempi sääntely. Jos alalle tahdotaan antaa lisää tehtäviä ja niiden toteuttamiseksi oikeuksia, voidaan se toteuttaa ainoastaan järjestelmässä, jossa toimijoiden ammattistatus, oikeudet ja velvollisuudet ovat oikein mitoitettuja ja selkeitä. Samalla kansallisesti tärkeän turvallisuusalan harrastustoiminnan kehittäminen tapahtuisi siten, että järjestyksenvalvojien koulutusta voitaisiin kohdentaa paremmin ammattitehtävien siirtämisen ja johtamisjärjestelmän kehittämisen avulla. Myös työnjako alan sisällä ja suhteessa sisäisen turvallisuuden viranomaisiin voitaisiin toteuttaa nykyistä selkeämmällä oikeusvarmemmalla tavalla.
Kun pääkohdat käytiin läpi ehdotetussa menettelyssä, jo karkeassa vaikuttavuusarviossa havaittiin, että mikään muu kuin edellä mainitun jaon ja järjestelmän kehittämisen sisältävä kokonaisuudistus ei olisi riittävää alan lainsäädännön selkeyttämiseksi ja ajantasaistamiseksi. Voimassa olevassa lainsäädännössä luotuja käytännössä todella vaikeita teoreettisia toimialuerajoja tai toimintataparajoituksia ei voitaisi purkaa tarkoituksenmukaisella tavalla millään osa- tai näennäismuutoksilla, kuten järjestyslain 22 §:ssä tarkoitettujen järjestyksenval-vontatehtävien siirtämisellä sellaisenaan lakiin yksityisisä turvallisuuspalveluista. Ehdotetun kokonaisuuden riskinä olisi se, että lainsäädännön muutostyöt saattaisivat viedä voimassa olevassa lainsäädäntöhankkeessa suunniteltua enemmän aikaa ja ne vaatisivat laajaa yhteisymmärrystä valmisteluun osallistuvien kesken. Ehdotetut muutokset voisivat myös edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä, joka voisi kuitenkin olla Eduskunnan perustuslakivaliokunnan Perustuslain 124 §:n lieventyneen tulkintakäytännön vuoksi vältettävissä.