AVH-potilaan kotiutuminen Armilan sairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta : - potilaan näkökulma
Järveläinen, Hanna (2011)
Järveläinen, Hanna
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201211529
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201211529
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata AVH-potilaiden kotiutumisen onnistumista Armilan sairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta kotiutuneiden potilaiden näkökulmasta. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin kotiutuneiden AVH-potilaiden mielipiteitä heidän osastolla saamastaan jatkohoidon ohjauksesta ja siinä mahdollisesti esiintyvistä puutteista sekä heidän selviytymistään kotona päivittäisissä toiminnoissa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kyselylomake laadittiin tutkimuskysymysten pohjalta, ja aineisto kerättiin syys–lokakuussa 2011. Kyselylomake lähetettiin tammi–kesäkuun 2011 aikana Armilan sairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta kotiutuneille potilaille (N=28). Vastausprosentti oli 64 % (n=18).
Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Analysointi suoritettiin pääasiassa manuaalisesti ja apuna käytettiin Windowsin Excel-taulukkolaskenta ja IBM SSPS Statistics 19.0 ohjelmia. Avoimet kysymykset analysoitiin luokittelemalla ja laskemalla frekvenssejä.
Kaikki vastaajat ilmoittivat tarvitsevansa toisen henkilön apua selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista. Avustava henkilö oli useimmiten puoliso tai sukulainen. Eniten apua tarvittiin lääkkeiden annostelemisessa ja ottamisessa, asioiden hoitamisessa kodin ulkopuolella sekä ruokailun järjestämisessä. Omatoimisimmin vastaajat selviytyivät sisätiloissa liikkumisesta.
Kokemukset saadusta ohjauksesta ja jatkohoidon suunnittelusta olivat enimmäkseen positiivisia. Omaisten resurssit huomioitiin, ja heidät otettiin hyvin mukaan potilaan jatkohoidon suunnitteluun. Kuntoutusjakso koettiin riittävän pitkäksi, ja kotiutumisen ajankohta suunniteltiin yhdessä. Jatkohoito-ohjeita pidettiin ymmärrettävinä, ja ohjaus oli pääsääntöisesti asiantuntevaa ja selkeää. Kotilomat auttoivat potilaita ymmärtämään heidän mahdollisuuksiaan selvitä kotona. Jatkohoidon ohjauksen puutteina pidettiin vähäisen kirjallisen materiaalin saamista mukaan sairaalasta kotiutuessa ja jatkohoitoon liittyvien kontrollikäyntien ajankohdan selkeää tiedottamista. Myös sosiaalietuuksiin liittyvä ohjaus koettiin puutteelliseksi.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Armilan sairaalan osastolla 3 AVH-potilaan hyvää ja suunnitelmallista kotiutumista arvioitaessa ja kehitettäessä.
Jatkotutkimuksissa tutkimuksen voisi toistaa suuremmalla otannalla tai kerätä aineisto laadullisin menetelmin. Omaisten näkökulman ja potilaan kognitiivisten ongelmien huomioiminen toisi hyödyllistä tietoa kotiutumisen onnistumisesta ja potilaan selviytymisestä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kyselylomake laadittiin tutkimuskysymysten pohjalta, ja aineisto kerättiin syys–lokakuussa 2011. Kyselylomake lähetettiin tammi–kesäkuun 2011 aikana Armilan sairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta kotiutuneille potilaille (N=28). Vastausprosentti oli 64 % (n=18).
Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Analysointi suoritettiin pääasiassa manuaalisesti ja apuna käytettiin Windowsin Excel-taulukkolaskenta ja IBM SSPS Statistics 19.0 ohjelmia. Avoimet kysymykset analysoitiin luokittelemalla ja laskemalla frekvenssejä.
Kaikki vastaajat ilmoittivat tarvitsevansa toisen henkilön apua selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista. Avustava henkilö oli useimmiten puoliso tai sukulainen. Eniten apua tarvittiin lääkkeiden annostelemisessa ja ottamisessa, asioiden hoitamisessa kodin ulkopuolella sekä ruokailun järjestämisessä. Omatoimisimmin vastaajat selviytyivät sisätiloissa liikkumisesta.
Kokemukset saadusta ohjauksesta ja jatkohoidon suunnittelusta olivat enimmäkseen positiivisia. Omaisten resurssit huomioitiin, ja heidät otettiin hyvin mukaan potilaan jatkohoidon suunnitteluun. Kuntoutusjakso koettiin riittävän pitkäksi, ja kotiutumisen ajankohta suunniteltiin yhdessä. Jatkohoito-ohjeita pidettiin ymmärrettävinä, ja ohjaus oli pääsääntöisesti asiantuntevaa ja selkeää. Kotilomat auttoivat potilaita ymmärtämään heidän mahdollisuuksiaan selvitä kotona. Jatkohoidon ohjauksen puutteina pidettiin vähäisen kirjallisen materiaalin saamista mukaan sairaalasta kotiutuessa ja jatkohoitoon liittyvien kontrollikäyntien ajankohdan selkeää tiedottamista. Myös sosiaalietuuksiin liittyvä ohjaus koettiin puutteelliseksi.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Armilan sairaalan osastolla 3 AVH-potilaan hyvää ja suunnitelmallista kotiutumista arvioitaessa ja kehitettäessä.
Jatkotutkimuksissa tutkimuksen voisi toistaa suuremmalla otannalla tai kerätä aineisto laadullisin menetelmin. Omaisten näkökulman ja potilaan kognitiivisten ongelmien huomioiminen toisi hyödyllistä tietoa kotiutumisen onnistumisesta ja potilaan selviytymisestä.