Koivutukin varastointitapojen vaikutukset viilun laatuun
Nummelin, Jarkko (2011)
Nummelin, Jarkko
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201051081
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201051081
Tiivistelmä
Pitkittyneestä koivutukin varastoinnista aiheutuu laatutappioita vanerin valmistuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin kuinka varastointiajan piteneminen eri varastointitavoilla neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen vaikuttaa koivuviilun laatuun. Tutkimusaineisto koostui helmikuussa 2009 kaadetuista koe-eristä ja toukokuussa 2009 kaadetuista koe-eristä. Koe-eriä varastoitiin kastelussa, maavarastointina luonnon olosuhteissa, kylmävarastossa ja vesivarastossa. Koe-eriä sorvattiin elokuussa, syyskuussa ja lokakuussa ja tarkasteluun otettiin tukin päistä katkotuista sorvipölleistä saatavat viilut. Tukin keskeltä katkottuja sorvipöllejä ei otettu tutkimuksessa huomioon. Vaneritehtaalla mitattiin koe-eristä vetolujuustestejä PAXS vetovoimamittarilla. Koe-eristä otettiin sorvauksen ja kuivauksen jälkeen paikattavat ja lajiteltavat pintaviilut eroon. Pintaviilut laatuluokiteltiin arkeittain ottaen huomioon vain varastoinnista aiheutuneet viat.
Varastotavoittain vetolujuuksissa oli eroja, huonoimmat vetolujuusarvot mitattiin kylmävarastossa säilytetyistä koivuista saaduista viiluista. Niistä saatujen vetolujuusarvojen keskiarvo oli 0,96 N/mm². Parhaat vetolujuusarvot mitattiin vesivarastossa säilytetyistä koivuista saaduista viiluista. Niiden vetolujuusarvojen keskiarvo oli 1,34 N/mm². Vetolujuuksissa ei ollut merkittävää eroa siinä oliko näytteet otettu viilumaton alkupäästä vai viilumaton keskeltä.
Viilujen laatuluokituksessa pitkäaikaisen varastoinnin vaikutukset olivat merkittävät. Samalla tavalla varastoiduissa erissä oli eroa eri kuukausina sorvatuilla koe-erillä. Varastointiajan pitkittyessä parhaiden viilulaatujen prosenttiosuus pieneni merkittävästi. Poikkeuksena vesivarastoitujen ja kylmävarastoitujen koivujen viiluluokkajakaumassa ei löytynyt merkittäviä muutoksia eri sorvausajankohtina. Eri varastointimuotojen välillä viilujen laatuluokkajakaumassa oli havaittavissa eroja. Kylmävarastoitujen koivujen viilujakauma oli laadultaan paras. Ensimmäisessä kylmävarastoitujen koivujen koeviiluerässä ei löytynyt viilun laatua alentavaa varastointivikaa. Kesäkaatoiset maavarastoidut erät olivat viiluluokkajakaumaltaan huonoimpia. Viilut olivat värivikaisia ja haljenneita.
Varastotavoittain vetolujuuksissa oli eroja, huonoimmat vetolujuusarvot mitattiin kylmävarastossa säilytetyistä koivuista saaduista viiluista. Niistä saatujen vetolujuusarvojen keskiarvo oli 0,96 N/mm². Parhaat vetolujuusarvot mitattiin vesivarastossa säilytetyistä koivuista saaduista viiluista. Niiden vetolujuusarvojen keskiarvo oli 1,34 N/mm². Vetolujuuksissa ei ollut merkittävää eroa siinä oliko näytteet otettu viilumaton alkupäästä vai viilumaton keskeltä.
Viilujen laatuluokituksessa pitkäaikaisen varastoinnin vaikutukset olivat merkittävät. Samalla tavalla varastoiduissa erissä oli eroa eri kuukausina sorvatuilla koe-erillä. Varastointiajan pitkittyessä parhaiden viilulaatujen prosenttiosuus pieneni merkittävästi. Poikkeuksena vesivarastoitujen ja kylmävarastoitujen koivujen viiluluokkajakaumassa ei löytynyt merkittäviä muutoksia eri sorvausajankohtina. Eri varastointimuotojen välillä viilujen laatuluokkajakaumassa oli havaittavissa eroja. Kylmävarastoitujen koivujen viilujakauma oli laadultaan paras. Ensimmäisessä kylmävarastoitujen koivujen koeviiluerässä ei löytynyt viilun laatua alentavaa varastointivikaa. Kesäkaatoiset maavarastoidut erät olivat viiluluokkajakaumaltaan huonoimpia. Viilut olivat värivikaisia ja haljenneita.