Liikuttava ystävä - Neurologisten kuntoutujien fyysisen toimintakyvyn muutos yksilöllisesti toteutetussa ryhmäharjoittelussa
Tikkala, Tuomas; Hermunen, Tomi (2011)
Tikkala, Tuomas
Hermunen, Tomi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201051079
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201051079
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, onko yksilöllisesti toteutetulla ryhmäharjoittelulla vaikutusta neurologisten kuntoutujien fyysiseen toimintakykyyn. Opinnäytetyö kuuluu Liikuttava ystävä –hankkeeseen, ja se on tehty yhteistyössä Espoon kaupungin terveysasemien kanssa. Opinnäytetyö tutkii, onko tämäntyylinen kuntoutusmuoto hyvä neurologisten asiakkaiden kuntoutuksessa. Pyrimme luomaan toimivampia toteutusmalleja kyseisen ryhmätoiminnan kehittämiseksi siten, että kuntoutus palvelisi kaikkia osapuolia mahdollisimman tehokkaasti.
Opinnäytetyö on luonteeltaan määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus. Mittausmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin FSQ-kyselyä, Bergin tasapainotestiä ja TOIMIVA-testiä. Mittaukset suoritettiin kaksi kertaa, kuntoutusjakson alussa ja lopussa. Alkumittausten jälkeen suoritettiin yhdentoista viikon ajan kerran viikossa yksilöllisesti toteutettua ryhmäharjoittelua. Kuntoutujat harjoittelivat samassa tilassa osittain yhdessä siten, että jokaisella kuntoutujalla oli oma fysioterapiaopiskelija ohjaamassa kuntoutujalle yksilöllisesti suunniteltuja harjoitteita. Harjoittelujakson jälkeen suoritettiin mittaukset uudestaan ja verrattiin mittaustuloksia alkumittauksen tuloksiin. Tutkimukseen osallistui alussa kymmenen aivoverenkiertohäiriökuntoutujaa (AVH-kuntoutujaa) ja kymmenen muuta neurologista kuntoutujaa. Vain noin puolelta kuntoutujista saatiin sekä alku- että loppumittausten tulokset.
Tulosten mukaan tällä intensiteetillä toteutetusta yksilöllisestä ryhmäharjoittelusta on tilastollisesti merkitsevää hyötyä neurologisten asiakkaiden fyysiseen toimintakykyyn mitattaessa FSQ-kyselyn itsestä huolehtimisen ja liikkumisen osioilla, Bergin tasapainotestillä ja TOIMIVA-testin PEF-mittauksella. Suurimman mitatun hyödyn kuntoutujat vaikuttaisivat saavan mittareilla, jotka sijoittuvat ICF-luokituksen suoritukset ja osallistuminen osioon. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tällä tavalla toteutettuna voidaan tuottaa vähintäänkin fyysistä toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta neurologisilla kuntoutujilla. Harjoittelua tulisi jatkossa toteuttaa pidemmän ajan ja useamman kerran viikossa, jotta saavutettaisiin vielä merkitsevämpää muutosta neurologisten kuntoutujien fyysisessä toimintakyvyssä. Jotta tuloksia voitaisiin yleistää, tulisi jatkossa tehdä tutkimuksia suuremmalla otoksella ja kontrolliryhmän kanssa.
Opinnäytetyö on luonteeltaan määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus. Mittausmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin FSQ-kyselyä, Bergin tasapainotestiä ja TOIMIVA-testiä. Mittaukset suoritettiin kaksi kertaa, kuntoutusjakson alussa ja lopussa. Alkumittausten jälkeen suoritettiin yhdentoista viikon ajan kerran viikossa yksilöllisesti toteutettua ryhmäharjoittelua. Kuntoutujat harjoittelivat samassa tilassa osittain yhdessä siten, että jokaisella kuntoutujalla oli oma fysioterapiaopiskelija ohjaamassa kuntoutujalle yksilöllisesti suunniteltuja harjoitteita. Harjoittelujakson jälkeen suoritettiin mittaukset uudestaan ja verrattiin mittaustuloksia alkumittauksen tuloksiin. Tutkimukseen osallistui alussa kymmenen aivoverenkiertohäiriökuntoutujaa (AVH-kuntoutujaa) ja kymmenen muuta neurologista kuntoutujaa. Vain noin puolelta kuntoutujista saatiin sekä alku- että loppumittausten tulokset.
Tulosten mukaan tällä intensiteetillä toteutetusta yksilöllisestä ryhmäharjoittelusta on tilastollisesti merkitsevää hyötyä neurologisten asiakkaiden fyysiseen toimintakykyyn mitattaessa FSQ-kyselyn itsestä huolehtimisen ja liikkumisen osioilla, Bergin tasapainotestillä ja TOIMIVA-testin PEF-mittauksella. Suurimman mitatun hyödyn kuntoutujat vaikuttaisivat saavan mittareilla, jotka sijoittuvat ICF-luokituksen suoritukset ja osallistuminen osioon. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tällä tavalla toteutettuna voidaan tuottaa vähintäänkin fyysistä toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta neurologisilla kuntoutujilla. Harjoittelua tulisi jatkossa toteuttaa pidemmän ajan ja useamman kerran viikossa, jotta saavutettaisiin vielä merkitsevämpää muutosta neurologisten kuntoutujien fyysisessä toimintakyvyssä. Jotta tuloksia voitaisiin yleistää, tulisi jatkossa tehdä tutkimuksia suuremmalla otoksella ja kontrolliryhmän kanssa.