Metsien tuulituhot ja niiden analysointi paikkatiedon avulla
Kilpeläinen, Ville (2011)
Kilpeläinen, Ville
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121518479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121518479
Tiivistelmä
Kesän 2010 myrskyt runtelivat Kurun metsäoppilaitoksen havaintometsää. Tilan reilusta neljästäsadasta metsikkökuviosta tuhoja havaittiin 43 kuviolla. Työn tarkoituksena on tutkia tuhokohteiden puustotunnusten, maaperän ja maaperän topografian avulla metsiköiden tuulituhoalttiutta kuvaavia tunnuksia. Näiden tunnusten avulla on tarkoitus selvittää onko tilalla mahdollisesti vielä muita tuhoille alttiita kohteita, jotta tuhoihin voitaisiin varautua. Työtä varten tehtiin paikkatietoanalyysejä jotka suoritettiin ArcGIS-paikkatieto-ohjelmalla.
Tuulituhot olivat vaurioittaneet tilan männiköitä ja kuusikoita. Tuulituhoja alkoi esiintyä merkittävästi kuvioilla, joilla puuston keskiläpimitta oli yli 15 cm ja keskipituus yli 15 m. Kehitysluokaltaan kohteet olivat pääosin varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistuskypsiä metsiköitä.
Suurin osa tilan maaperästä oli hiekkamoreenia ja sellaisilla kohteilla esiintyikin eniten tuhoja. Hienojakoisilla maalajeilla, turvemailla ja kallioilla tuhoja esiintyi kuitenkin suhteessa enemmän niiden pinta-alaan nähden. Tämän vuoksi ne vaikuttivat tuulituhoille moreenimaita alttiimmilta. Tuhot olivat tapahtuneet 130 – 190 m korkeudella merenpinnasta ja ne olivat sijoittuneet pääosin itä- ja kaakkoisrinteille. Muuten maaston pinnan muodoilla ei havaittu oleva riippuvuutta tuhojen esiintymiseen.
Työ toimii pohjana tuulituhojen tarkasteluun. Koska ollaan tekemisissä luonnon kanssa, tuloksia ei voida pitää täysin yksiselitteisinä, vaan enemmänkin suuntaa antavina. Osa tuhoista on voinut syntyä sattuman tuloksena, eikä selittävä tekijä löydykään tarkastelluista ominaisuuksista. Tarkempien johtopäätöksien aikaansaamiseksi samanlaisia analyysejä tulisi suorittaa muillakin myrskytuhoista kärsineillä metsäalueilla. Lisäksi tuloksia tulisi verrata myöhemmin tapahtuviin tuulituhoihin.
Tuulituhot olivat vaurioittaneet tilan männiköitä ja kuusikoita. Tuulituhoja alkoi esiintyä merkittävästi kuvioilla, joilla puuston keskiläpimitta oli yli 15 cm ja keskipituus yli 15 m. Kehitysluokaltaan kohteet olivat pääosin varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistuskypsiä metsiköitä.
Suurin osa tilan maaperästä oli hiekkamoreenia ja sellaisilla kohteilla esiintyikin eniten tuhoja. Hienojakoisilla maalajeilla, turvemailla ja kallioilla tuhoja esiintyi kuitenkin suhteessa enemmän niiden pinta-alaan nähden. Tämän vuoksi ne vaikuttivat tuulituhoille moreenimaita alttiimmilta. Tuhot olivat tapahtuneet 130 – 190 m korkeudella merenpinnasta ja ne olivat sijoittuneet pääosin itä- ja kaakkoisrinteille. Muuten maaston pinnan muodoilla ei havaittu oleva riippuvuutta tuhojen esiintymiseen.
Työ toimii pohjana tuulituhojen tarkasteluun. Koska ollaan tekemisissä luonnon kanssa, tuloksia ei voida pitää täysin yksiselitteisinä, vaan enemmänkin suuntaa antavina. Osa tuhoista on voinut syntyä sattuman tuloksena, eikä selittävä tekijä löydykään tarkastelluista ominaisuuksista. Tarkempien johtopäätöksien aikaansaamiseksi samanlaisia analyysejä tulisi suorittaa muillakin myrskytuhoista kärsineillä metsäalueilla. Lisäksi tuloksia tulisi verrata myöhemmin tapahtuviin tuulituhoihin.