Koulunuorisotyöntekijän ammatilliset valmiudet
Pänkäläinen, Anne (2011)
Pänkäläinen, Anne
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121217969
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121217969
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin, mitä ammatillisia valmiuksia koulunuorisotyöhön tarvitaan. Nostan myös esille niitä tekijöitä, jotka ovat ammatillisen osaamisen kehittämiskohteet.
Tutkimus on otteeltaan tapaustutkimus. Kohteena on Kouvolan koulunuorisotyö. Tutkimukseni taustalla on koulunuorisotyön kehittäminen Kouvolan seudulla, mikä on alunperin alkanut Anjalankoskelta. Vuonna 2007 käynnistettiin kolmivuotinen Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoittama kehittämishanke Nuorisotyö koululla. Vuonna 2009 työmuoto laajeni kattamaan koko uuden Kouvolan alueen ja sitä hallinnoi Kouvolan kaupungin nuorisopalvelut. Lukuvuonna 2011-2012 ovat mukana olleet alueen kahdeksan yläkoulua ja yksi ammattiopisto. Työmuodon keskeisin tavoite on ollut yhteisöllisyyden vahvistaminen ja tätä kautta koulun työrauhan tukeminen.
Tutkimuksessa haastateltavina oli yhdeksän Kouvolan kaupungin koulunuorisotyöntekijää. Heiltä koottiin tutkimusaineisto webropol-kyselyllä. Tulosten perusteella voidaan esittää, että koulunuorisotyöntekijät ovat yhteistyökykyisiä ja toimivat taitavasti moniammatillisissa verkostoissa. He ymmärtävät oman ammatillisuutensa rajat ja pystyvät myöntämään ammattitaidon puutteet ja ohjaamaan nuoren eteenpäin toiselle ammattilaiselle. Hyvän koulunuorisotyöntekijän tärkeimmät luonteenpiirteet ovat oikeudenmukaisuus ja helposti lähestyttävyys. Koulunuorisotyöntekijöillä on myös rohkeutta opettajan ja nuoren kohtaamiseen, mikä kouluympäristössä on elinehto hyvälle työskentelylle.
Opinnäytetyöni kysely osoittaa, että koulunuorisotyöhön valmentaa joko AMK-tutkinto tai pitkä nuorisotyön kokemus. Persoonalla on myös suuri vaikutus työn tekemiseen
Tulosten perusteella koulunuorisotyön kehittämiskohteiksi voidaan esittää vanhempien tukemista kasvatustehtävässään sekä sosiaalisen median hyödyntämistä nuorisotyössä.
Lisäksi nostan esiin osallisuuden, jonka rakentamisen pitäisi olla nuorisotyön erityisosaamista, mutta se ei tutkimukseni tulosten perusteella sitä ole. Vaarana on, että menetämme hallitsemiamme osaamisalueita, kun tilalle tulee paljon uusia ammatillisia haasteita.
Tutkimus on otteeltaan tapaustutkimus. Kohteena on Kouvolan koulunuorisotyö. Tutkimukseni taustalla on koulunuorisotyön kehittäminen Kouvolan seudulla, mikä on alunperin alkanut Anjalankoskelta. Vuonna 2007 käynnistettiin kolmivuotinen Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoittama kehittämishanke Nuorisotyö koululla. Vuonna 2009 työmuoto laajeni kattamaan koko uuden Kouvolan alueen ja sitä hallinnoi Kouvolan kaupungin nuorisopalvelut. Lukuvuonna 2011-2012 ovat mukana olleet alueen kahdeksan yläkoulua ja yksi ammattiopisto. Työmuodon keskeisin tavoite on ollut yhteisöllisyyden vahvistaminen ja tätä kautta koulun työrauhan tukeminen.
Tutkimuksessa haastateltavina oli yhdeksän Kouvolan kaupungin koulunuorisotyöntekijää. Heiltä koottiin tutkimusaineisto webropol-kyselyllä. Tulosten perusteella voidaan esittää, että koulunuorisotyöntekijät ovat yhteistyökykyisiä ja toimivat taitavasti moniammatillisissa verkostoissa. He ymmärtävät oman ammatillisuutensa rajat ja pystyvät myöntämään ammattitaidon puutteet ja ohjaamaan nuoren eteenpäin toiselle ammattilaiselle. Hyvän koulunuorisotyöntekijän tärkeimmät luonteenpiirteet ovat oikeudenmukaisuus ja helposti lähestyttävyys. Koulunuorisotyöntekijöillä on myös rohkeutta opettajan ja nuoren kohtaamiseen, mikä kouluympäristössä on elinehto hyvälle työskentelylle.
Opinnäytetyöni kysely osoittaa, että koulunuorisotyöhön valmentaa joko AMK-tutkinto tai pitkä nuorisotyön kokemus. Persoonalla on myös suuri vaikutus työn tekemiseen
Tulosten perusteella koulunuorisotyön kehittämiskohteiksi voidaan esittää vanhempien tukemista kasvatustehtävässään sekä sosiaalisen median hyödyntämistä nuorisotyössä.
Lisäksi nostan esiin osallisuuden, jonka rakentamisen pitäisi olla nuorisotyön erityisosaamista, mutta se ei tutkimukseni tulosten perusteella sitä ole. Vaarana on, että menetämme hallitsemiamme osaamisalueita, kun tilalle tulee paljon uusia ammatillisia haasteita.