Oman tien rullaajat : Joensuulainen skeittiporukka 1990-luvulla
Tanskanen, Janne (2011)
Tanskanen, Janne
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120917815
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120917815
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee 1990-luvun joensuulaista skeittariryhmää ja sitä, kuinka ryhmään kuuluneet jälkeenpäin ovat kokeneet skeittikulttuurin vaikuttaneen heidän elämäänsä ja mikä tässä kulttuurissa oli heille tärkeää. Tarkastelen rullalautailukulttuuria alakulttuurina ja vastakulttuurina. Alakulttuurin osalta käsittelen muun muassa ryhmän pukeutumista, tyyliä ja kuunneltua musiikkia. Vastakulttuurin näkökulmasta pyrin tarkastelemaan skeittikulttuurin ideologisia puolia, kuten suhtautumista yhteiskunnan asettamiin tavoitteisiin ja palkintoihin.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusaineistona olivat SK8 OR DIE -dokumenttielokuvaa varten kuvatut haastattelut sekä tutkijan omakohtaiset kokemukset aikakaudesta. Haastattelut olivat teemahaastatteluita ja etenivät keskustelunomaisesti valmiiksi rakennetun haastattelurungon pohjalta.
1990-luvulla Joensuussa pukeutuminen oli skeittareiden keino erottautua muusta nuorisosta ja tunnistaa muut skeittarit katukuvassa. Musiikkia ammennettiin skeittielokuvista, ja elokuvissa esiintyneiden yhtyeiden sanoituksista skeittarit imivät vaikutteita omaan elämäänsä. Yhteiskunnan valmiiksi antamien asetelmien kyseenalaistaminen esimerkiksi ideologisella kasvisruokavaliolla ja siviilipalveluksen valitsemisella nousivat esille aineistosta. Skeittareiden jopa poliittinen anti-rasismi ja erilaisuuden vaaliminen olivat myös piirteitä, jotka kuvasivat joensuulaisia skeittareita aikakautena, jolloin rasistinen ilmapiiri vallitsi Joensuussa voimakkaana.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusaineistona olivat SK8 OR DIE -dokumenttielokuvaa varten kuvatut haastattelut sekä tutkijan omakohtaiset kokemukset aikakaudesta. Haastattelut olivat teemahaastatteluita ja etenivät keskustelunomaisesti valmiiksi rakennetun haastattelurungon pohjalta.
1990-luvulla Joensuussa pukeutuminen oli skeittareiden keino erottautua muusta nuorisosta ja tunnistaa muut skeittarit katukuvassa. Musiikkia ammennettiin skeittielokuvista, ja elokuvissa esiintyneiden yhtyeiden sanoituksista skeittarit imivät vaikutteita omaan elämäänsä. Yhteiskunnan valmiiksi antamien asetelmien kyseenalaistaminen esimerkiksi ideologisella kasvisruokavaliolla ja siviilipalveluksen valitsemisella nousivat esille aineistosta. Skeittareiden jopa poliittinen anti-rasismi ja erilaisuuden vaaliminen olivat myös piirteitä, jotka kuvasivat joensuulaisia skeittareita aikakautena, jolloin rasistinen ilmapiiri vallitsi Joensuussa voimakkaana.