“Muutan käärmeet enkeleiksi” : Vapauttavien ja luovien työtapojen kehittäminen osana laulusarjan Fyra dikter av Edith Södergran harjoitus- ja esitysprosessia
Kivinen, Marika (2011)
Kivinen, Marika
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120817731
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120817731
Tiivistelmä
Työni käsittelee niitä kehoa vapauttavia ja luovia työtapoja, joita olen hyödyntänyt harjoitellessani ja esittäessäni Christian Holmqvistin (s. 1974) laulusarjaa Fyra dikter av Edith Södergran (2002). Harjoitusprosessin päämääränä on ollut löytää vaihtoehtoja perinteiselle runo- ja musiikkianalyysille. Opinnäytetyöni koostuu kahdesta osasta: Taiteellinen osuus (harjoitusprosessi keväästä 2010 loppukevääseen 2011 ja neljä konserttia) sekä kirjallinen osuus, jossa esittelen ja analysoin harjoitusprosessia ja käyttämiäni työtapoja.
Työtapoihin kuului perehtyminen runojen symboliikkaan, runoilijan elämään ja tuotantoon ja symbolistiseen kuvataiteeseen. Laulusarjan sointimaailmassa on viitteitä sekä impressionistiseen että ekspressionistiseen musiikkiin, joten laajensin lauluääneni väripalettia kuuntelemalla, soittamalla ja laulamalla impressionistisia ja ekspressionistisia teoksia. Olen integroinut kehoa vapauttavia menetelmiä, kuten autenttinen liike ja Essential Motion, laulu- ja ääniharjoitteluun. Olen kehittänyt harjoitustavan, jolle olen antanut nimen ”Kökkökin on hyvää”. Sen lähtökohtana on W. Timothy Galweyn teos The Inner Game of Tennis (1975). Periaatteen keskeisin ajatus on, että harjoitellessaan sallii itselleen myös virheitä. Kun laulaa keskeyttämättä itseään ja antamatta lisäohjeita, ääni korjaa usein itse itseään.
Harjoitusprosessin ja esitysten aikana olen huomannut mm. seuraavia positiivisia muutoksia: laulan vapautuneemmin ja elävämmin; palleani on rentoutunut, mikä on tuonut sointia, volyymia ja vuolautta lauluun; ääneeni syntyy luonnostaan värejä ja sävyjä, ilman että niitä olisi erikseen rakennettava tai luotava; esiintymisjännitykseni väheni huomattavasti; sain aiempaa syvemmän kosketuksen omiin kykyihini ja taitoihini, jolloin myös uskalsin luottaa musiikilliseen intuitiooni yhä vahvemmin.
Oman kehollisen ja luovan prosessini avulla pystyn paremmin ohjaamaan oppilaita kohti luonnollisempaa äänenkäyttöä ja aidompaa ilmaisua.
Työtapoihin kuului perehtyminen runojen symboliikkaan, runoilijan elämään ja tuotantoon ja symbolistiseen kuvataiteeseen. Laulusarjan sointimaailmassa on viitteitä sekä impressionistiseen että ekspressionistiseen musiikkiin, joten laajensin lauluääneni väripalettia kuuntelemalla, soittamalla ja laulamalla impressionistisia ja ekspressionistisia teoksia. Olen integroinut kehoa vapauttavia menetelmiä, kuten autenttinen liike ja Essential Motion, laulu- ja ääniharjoitteluun. Olen kehittänyt harjoitustavan, jolle olen antanut nimen ”Kökkökin on hyvää”. Sen lähtökohtana on W. Timothy Galweyn teos The Inner Game of Tennis (1975). Periaatteen keskeisin ajatus on, että harjoitellessaan sallii itselleen myös virheitä. Kun laulaa keskeyttämättä itseään ja antamatta lisäohjeita, ääni korjaa usein itse itseään.
Harjoitusprosessin ja esitysten aikana olen huomannut mm. seuraavia positiivisia muutoksia: laulan vapautuneemmin ja elävämmin; palleani on rentoutunut, mikä on tuonut sointia, volyymia ja vuolautta lauluun; ääneeni syntyy luonnostaan värejä ja sävyjä, ilman että niitä olisi erikseen rakennettava tai luotava; esiintymisjännitykseni väheni huomattavasti; sain aiempaa syvemmän kosketuksen omiin kykyihini ja taitoihini, jolloin myös uskalsin luottaa musiikilliseen intuitiooni yhä vahvemmin.
Oman kehollisen ja luovan prosessini avulla pystyn paremmin ohjaamaan oppilaita kohti luonnollisempaa äänenkäyttöä ja aidompaa ilmaisua.