Vanhus laitoksessa : Hyvän ympäristön anatomia
Huhtala, Marjatta (2011)
Huhtala, Marjatta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717578
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, minkälainen on hyvä fyysinen, kulttuurinen ja sosiaalinen ympäristö vanhuksille vanhustenhoitolaitoksessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota hoitajat voivat vanhustenhoitolaitoksissa työskennellessään käyttää hyväkseen hyvän fyysisen, kulttuurisen ja sosiaalisen ympäristön luomiseksi ja parantamiseksi. Opinnäytetyöni tehtävänä oli selvittää, minkälaisten aistien avulla ympäristö koetaan ja miten vanheneminen vaikuttaa aistien toimintaan, mitä erityispiirteitä vanhuksen ympäristössä on otettava huomioon, sekä mistä tekijöistä hyvä fyysinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö vanhustenhoitolaitoksessa koostuu.
Opinnäytetyöni perustui teoreettiseen kirjallisuuskatsaukseen. Keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat vanhus, hoitolaitos ja ympäristö. Lähdemateriaalina käytin laadullisia tutkimuksia, raportteja, artikkeleja sekä terveydenhoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitettua kirjallisuutta.
Tuloksena ilmeni, että vanhuksen fyysiselle laitosympäristölle tärkeitä asioita olivat mahdollisuus toteuttaa huoneensa sisustuksessa omia mieltymyksiään sekä mahdollisuus ulkoiluun. Sosiaaliselle ympäristölle tärkeää oli viihtyisyys, kodikkuus ja esteettömyys, jotka edistivät osallistumista arjen askareisiin ja yhteiseen toimintaan, yhteydenpito vanhoihin ystäviin sekä hoitohenkilökunnan asenteet ja käyttäytyminen. Kulttuuriselle ympäristölle merkityksellistä oli taide laajassa merkityksessä katseltuna ja itse toteutettuna, sekä mieleinen musiikki. Vanhuksilla aistitoiminnoissa tapahtui muutoksia tai yksi tai useampi aisti saattoi puuttua kokonaan, joten ympäristön tuli puhutella kaikkia aisteja. Erityispiirteeksi vanhustenhoitolaitoksessa muodostuivat yksityisyys, esteettömyys ja turvallisuus.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hyvän ympäristön vanhuksille tarkoitetussa laitosympäristössä muodostaa monitahoinen kudelma. Hyvän ympäristön toteuttaminen vaatii suunnittelijoilta ja vanhuksien parissa työskenteleviltä ihmisiltä syvällistä asiaan paneutumista. Jatkotutkimuksena voisi tehdä teemahaastattelun jollekin hyvänä ympäristönä pidetyn vanhustenhoitolaitoksen asukkaille viihtymiselle tärkeistä tekijöistä.
Opinnäytetyöni perustui teoreettiseen kirjallisuuskatsaukseen. Keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat vanhus, hoitolaitos ja ympäristö. Lähdemateriaalina käytin laadullisia tutkimuksia, raportteja, artikkeleja sekä terveydenhoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitettua kirjallisuutta.
Tuloksena ilmeni, että vanhuksen fyysiselle laitosympäristölle tärkeitä asioita olivat mahdollisuus toteuttaa huoneensa sisustuksessa omia mieltymyksiään sekä mahdollisuus ulkoiluun. Sosiaaliselle ympäristölle tärkeää oli viihtyisyys, kodikkuus ja esteettömyys, jotka edistivät osallistumista arjen askareisiin ja yhteiseen toimintaan, yhteydenpito vanhoihin ystäviin sekä hoitohenkilökunnan asenteet ja käyttäytyminen. Kulttuuriselle ympäristölle merkityksellistä oli taide laajassa merkityksessä katseltuna ja itse toteutettuna, sekä mieleinen musiikki. Vanhuksilla aistitoiminnoissa tapahtui muutoksia tai yksi tai useampi aisti saattoi puuttua kokonaan, joten ympäristön tuli puhutella kaikkia aisteja. Erityispiirteeksi vanhustenhoitolaitoksessa muodostuivat yksityisyys, esteettömyys ja turvallisuus.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hyvän ympäristön vanhuksille tarkoitetussa laitosympäristössä muodostaa monitahoinen kudelma. Hyvän ympäristön toteuttaminen vaatii suunnittelijoilta ja vanhuksien parissa työskenteleviltä ihmisiltä syvällistä asiaan paneutumista. Jatkotutkimuksena voisi tehdä teemahaastattelun jollekin hyvänä ympäristönä pidetyn vanhustenhoitolaitoksen asukkaille viihtymiselle tärkeistä tekijöistä.