PERHEOHJAAJATYÖMALLIN KEHITTÄMINEN LASTEN JA NUORTEN VASTAANOTTOKOTI TARULANTUVASSA : ”Yhteistyötä ja avunantoa”
Rosti, Paula (2011)
Rosti, Paula
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717560
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli osallistua lasten ja nuorten vastaanottokoti Tarulantuvan perheohjaajatyömallin kehittämiseen yhdessä työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Tutkimustehtäväni oli selvittää minkälaisia kokemuksia ja odotuksia perheohjaajan työstä osaston niillä vanhemmilla ja ohjaajilla oli, joiden kanssa perheohjaajat ovat työskennelleet sekä minkälaiseksi perheohjaajan työtä tulisi kehittää, jotta se olisi toimiva työmuoto koko lasten ja
nuorten vastaanottokoti Tarulantuvassa.
Kvalitatiivisista tutkimusmenetelmistä on käytetty kyselykaavakkeita, avoimia haastatteluita ja omia kokemuksia työskentelemällä vastaanottokodissa. Taustatietoa, miten vanhemmuustyöskentely on toteutettu muissa vastaanottokodeissa, on saatu vastaanottokotien kotisivuilta sekä puhelinkyselyin, kuudesta eri puolilla Suomea olevasta vastaanottokodista. Aiempaa teoriatietoa tai käytännön kokemusta perheohjaajan työmallista ei ole.
Osaston ohjaajat on jaettu tiimeihin. Perheohjaajilla on vastuu vastaanottokotisijoituksen aikaisesta vanhemmuustyöskentelystä sekä kokonaiskuvasta tiimin perheistä. Yksilöllisiin vanhemmuuskeskusteluihin osallistuu aina perheohjaaja yhdessä tiimiohjaajan kanssa. Perheohjaajatyömallin avulla on toteutunut ja lisääntynyt tiivis, tavoitteellinen ja tasalaatuinen vanhemmuustyöskentely vastaanottokotisijoituksen suunnitelman mukaisesti, osaston resurssitilanteesta riippumatta.
Lapsen vastaanottokotisijoituksen päätyttyä vanhemmat toivoivat tutulta perheohjaajalta jonkin asteista yhteydenpitoa jatkossakin. Suhde koettiin selkeästi luottamukselliseksi ja turvalliseksi. Perheohjaajan tukea pitivät tärkeänä sekä vanhemmat että tiimiohjaajat. Tiimiohjaajien avulla oli mahdollisuus huomioida työskentelyssä lapsen läsnäolon eri tasoja. Lapsi voitiin nostaa työskentelyn keskiöön ja vanhemmille hahmottui omatoiminnan vaikutus lapsen elämään. Ohjaajien yhteistyön avulla perheen tilanteesta saatiin aiempaa monipuolisempi kuva, ja sijoitukseen liittyviä arvioinnit tarkentuivat. Näin sosiaalityöntekijöille on ollut mahdollisuus antaa lapsen ja perheen tilanteesta monipuolisempaa tietoa entistä nopeammin.
Perheohjaajan ja tiimiohjaajien työn jakautuminen usealle henkilölle vähensi selkeästi työn kuormittavuutta ja ajankäyttö selkeytyi. Tämä antoi energiaa työskennellä motivoituneemmin omalla vastuualueella ja hyödyntää yhteistyötä. Osastolla työskentelevät ohjaajat halusivat jatkaa ja kehittää työmallia edelleen. Visiona nähtiin perheen kanssa työskentelyn ja yhdessä tekemisen lisääminen. Sen avulla katsottiin saatavan lisää havaintoja perheestä ja lisättyä perheen hyvää vuorovaikutusta.
nuorten vastaanottokoti Tarulantuvassa.
Kvalitatiivisista tutkimusmenetelmistä on käytetty kyselykaavakkeita, avoimia haastatteluita ja omia kokemuksia työskentelemällä vastaanottokodissa. Taustatietoa, miten vanhemmuustyöskentely on toteutettu muissa vastaanottokodeissa, on saatu vastaanottokotien kotisivuilta sekä puhelinkyselyin, kuudesta eri puolilla Suomea olevasta vastaanottokodista. Aiempaa teoriatietoa tai käytännön kokemusta perheohjaajan työmallista ei ole.
Osaston ohjaajat on jaettu tiimeihin. Perheohjaajilla on vastuu vastaanottokotisijoituksen aikaisesta vanhemmuustyöskentelystä sekä kokonaiskuvasta tiimin perheistä. Yksilöllisiin vanhemmuuskeskusteluihin osallistuu aina perheohjaaja yhdessä tiimiohjaajan kanssa. Perheohjaajatyömallin avulla on toteutunut ja lisääntynyt tiivis, tavoitteellinen ja tasalaatuinen vanhemmuustyöskentely vastaanottokotisijoituksen suunnitelman mukaisesti, osaston resurssitilanteesta riippumatta.
Lapsen vastaanottokotisijoituksen päätyttyä vanhemmat toivoivat tutulta perheohjaajalta jonkin asteista yhteydenpitoa jatkossakin. Suhde koettiin selkeästi luottamukselliseksi ja turvalliseksi. Perheohjaajan tukea pitivät tärkeänä sekä vanhemmat että tiimiohjaajat. Tiimiohjaajien avulla oli mahdollisuus huomioida työskentelyssä lapsen läsnäolon eri tasoja. Lapsi voitiin nostaa työskentelyn keskiöön ja vanhemmille hahmottui omatoiminnan vaikutus lapsen elämään. Ohjaajien yhteistyön avulla perheen tilanteesta saatiin aiempaa monipuolisempi kuva, ja sijoitukseen liittyviä arvioinnit tarkentuivat. Näin sosiaalityöntekijöille on ollut mahdollisuus antaa lapsen ja perheen tilanteesta monipuolisempaa tietoa entistä nopeammin.
Perheohjaajan ja tiimiohjaajien työn jakautuminen usealle henkilölle vähensi selkeästi työn kuormittavuutta ja ajankäyttö selkeytyi. Tämä antoi energiaa työskennellä motivoituneemmin omalla vastuualueella ja hyödyntää yhteistyötä. Osastolla työskentelevät ohjaajat halusivat jatkaa ja kehittää työmallia edelleen. Visiona nähtiin perheen kanssa työskentelyn ja yhdessä tekemisen lisääminen. Sen avulla katsottiin saatavan lisää havaintoja perheestä ja lisättyä perheen hyvää vuorovaikutusta.