Naisten kokemuksia keskenmenon toteamishetkestä varhaisraskauden yleisessä ultraäänitutkimuksessa
Koivu, Heidi (2011)
Koivu, Heidi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717468
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717468
Tiivistelmä
Keskenmeno on vaikea kokemus naiselle ja sen toteavalle ammattilaiselle. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoutta keskenmenon kokeneiden naisten kokemuksista ensitiedon saamisesta sekä heidän kokemastaan tuen tarpeesta kyseisessä tilanteessa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata naisten kokemuksia keskenmenon ensitiedon saamishetkestä varhaisraskauden yleisessä ultraäänitutkimuksessa.
Opinnäytetyön tehtävinä oli kuvata naisten kokemuksia keskenmenon ensitiedon saamisesta varhaisraskauden yleisessä ultraäänitutkimuksessa sekä ultraäänitutkimuksen tehneen henkilön toiminnasta kyseisessä tilanteessa ja siitä, miten ultraäänitutkimuksen tekevän henkilön olisi tullut naisen mielestä toimia. Työn aineisto koostui 10 naisen kirjoittamasta tekstistä. Työssä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Ensitieto keskenmenosta herätti naisissa monenlaisia tunteita. Keskenmenon toteamishetki koettiin usein järkyttävänä ja yllättävänä tilanteena, lapsen menettämisenä. Naiset kokivat surua ja lohduttomuutta, jotka ilmenivät itkemisenä ja eriasteisina toimintakyvyn ongelmina. Osalla naisista oli vaikeuksia tiedon käsittelyssä. Osa naisista koki saaneensa hyvää hoitoa ja tukea keskenmenon toteamishetkellä, osa huonoa. Tietoa keskenmenosta naiset olivat saaneet vaihtelevasti.
Keskenmenon toteamishetkellä naiset kokivat tarvitsevansa tukea ja tietoa. He toivoivat saavansa empaattista ja yksilöllistä kohtelua, aikaa tilanteen ymmärtämiseen ja rauhoittumiseen sekä ultraäänitutkimuksen tehneeltä henkilöltä tukea antavaa käyttäytymistä. Naiset kokivat tiedon annon merkityksen tärkeänä. Jotkut naiset suosittelivat kirjallista ohjetta keskenmenosta ja jatkohoidosta annettavaksi keskenmenon kokeneelle naiselle.
Keskenmeno on sen kokeneelle naiselle ainutlaatuinen tapahtuma. Jo itsessään keskenmeno voi jättää naiselle ikuiset arvet, mutta selviytymiseen keskenmenosta vaikuttaa naisen saama kohtelu keskenmenon toteamishetkellä sekä hoito sairaalassa. Naiset toivoivat keskenmenon ensitiedon saamisessa huomioitavan naisen yksilöllisyyden ja tuen tarpeen. Keskenmenon kokeneet naiset pitivät hyvää tiedonantoa myös tärkeänä. Kehittämisehdotuksena on kehittää keskenmenon kokeneiden naisten hoitotyötä järjestämällä ammattilaisille koulutusta ja kirjallisen ohjelehtisen. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia millainen on hyvä kirjallinen ohje keskenmenon kokeneille naisille ja tehdä sellainen annettavaksi naiselle keskenmenon toteamishetkellä. Myös ammattilaisten kokemuksia keskenmenon toteamisesta ja siihen liittyvistä haasteista olisi hyvä tutkia.
Opinnäytetyön tehtävinä oli kuvata naisten kokemuksia keskenmenon ensitiedon saamisesta varhaisraskauden yleisessä ultraäänitutkimuksessa sekä ultraäänitutkimuksen tehneen henkilön toiminnasta kyseisessä tilanteessa ja siitä, miten ultraäänitutkimuksen tekevän henkilön olisi tullut naisen mielestä toimia. Työn aineisto koostui 10 naisen kirjoittamasta tekstistä. Työssä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Ensitieto keskenmenosta herätti naisissa monenlaisia tunteita. Keskenmenon toteamishetki koettiin usein järkyttävänä ja yllättävänä tilanteena, lapsen menettämisenä. Naiset kokivat surua ja lohduttomuutta, jotka ilmenivät itkemisenä ja eriasteisina toimintakyvyn ongelmina. Osalla naisista oli vaikeuksia tiedon käsittelyssä. Osa naisista koki saaneensa hyvää hoitoa ja tukea keskenmenon toteamishetkellä, osa huonoa. Tietoa keskenmenosta naiset olivat saaneet vaihtelevasti.
Keskenmenon toteamishetkellä naiset kokivat tarvitsevansa tukea ja tietoa. He toivoivat saavansa empaattista ja yksilöllistä kohtelua, aikaa tilanteen ymmärtämiseen ja rauhoittumiseen sekä ultraäänitutkimuksen tehneeltä henkilöltä tukea antavaa käyttäytymistä. Naiset kokivat tiedon annon merkityksen tärkeänä. Jotkut naiset suosittelivat kirjallista ohjetta keskenmenosta ja jatkohoidosta annettavaksi keskenmenon kokeneelle naiselle.
Keskenmeno on sen kokeneelle naiselle ainutlaatuinen tapahtuma. Jo itsessään keskenmeno voi jättää naiselle ikuiset arvet, mutta selviytymiseen keskenmenosta vaikuttaa naisen saama kohtelu keskenmenon toteamishetkellä sekä hoito sairaalassa. Naiset toivoivat keskenmenon ensitiedon saamisessa huomioitavan naisen yksilöllisyyden ja tuen tarpeen. Keskenmenon kokeneet naiset pitivät hyvää tiedonantoa myös tärkeänä. Kehittämisehdotuksena on kehittää keskenmenon kokeneiden naisten hoitotyötä järjestämällä ammattilaisille koulutusta ja kirjallisen ohjelehtisen. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia millainen on hyvä kirjallinen ohje keskenmenon kokeneille naisille ja tehdä sellainen annettavaksi naiselle keskenmenon toteamishetkellä. Myös ammattilaisten kokemuksia keskenmenon toteamisesta ja siihen liittyvistä haasteista olisi hyvä tutkia.