Tapaturmien ehkäisy ja hoito päiväkodissa - Tapaturmakartoitus päiväkoti Meripirtin hoitohenkilökunnalle
Mäkinen, Ida; Käki, Elina (2011)
Mäkinen, Ida
Käki, Elina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120217013
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120217013
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteina oli selvittää, minkälaisia tapaturmia leikki-ikäiselle lapselle päiväkodissa tapahtuu, miten henkilökunta osaa toimia tapaturmatilanteissa sekä mitkä puutteet nousevat esille Kotkassa sijaitsevan päiväkoti Meripirtin henkilökunnan tapaturmatilanteiden hallinnassa. Tavoitteena oli myös luoda päiväkodille tapaturmien ehkäisy- ja hoito-ohjeita sisältävä kansio. Ohjekansion tavoitteena oli lisätä hoitohenkilökunnan tietoa lasten tilastollisesti yleisimpien tapaturmien ehkäisyssä ja hoidossa sekä parantaa henkilökunnan itsevarmuutta toimia tapaturmatilanteessa. Työn toimeksiantajana oli Kotkan kaupunki ja se on osa Ehkäise tapaturmat – hanketta. Opinnäytetyössä perehdyttiin leikki-ikäisille päiväkodissa sattuviin tapaturmiin sekä niiden erilaisiin ehkäisy- ja hoitomenetelmiin. Tarkasteltavat tapaturmat painottuivat haavojen ja palovammojen, putoamis- ja kaatumistapaturmien, myrkytysten ja hengitysteissä olevien vierasesineiden aiheuttamiin tapaturmiin.
Päiväkodin hoitohenkilökunnalle tehtiin eläytymismenetelmää hyödyntävä kartoituskysely. Sen ja tutkitun tiedon pohjalta laadittiin runko päivänkodin tapaturmaohjeistukselle. Tavoitteena oli saada ohjeistuksesta selkeä ja ymmärrettävä sekä täyttää hyvän ohjeistuksen kriteerit. Tutkimuslomakkeita laitettiin päiväkotiin yhteensä 25 kappaletta, joista tuli takaisin vastauksia 17 kappaletta. Suurin osa hoitohenkilökunnasta osasi perusteet oikeaoppisen ensiavun antamiselle, mutta kuitenkin yllättävän moni siirsi vastuun terveysalan ammattilaisille tai lapsen vanhemmille. Eniten epävarmuutta esiintyi tukehtumis- ja myrkytystapauksissa. Varmuutta puolestaan esiintyi eniten aivotärähdyksen sekä pienten haavojen ja palovammojen hoidossa. Tapaturmatilanteessa osa hoitajista koki ahdistusta, pelkoa ja omien ensiaputaitojen pohdintaa, kun taas osa heistä korosti rauhallisuutta ja maalaisjärkeen sekä kokemukseen luottamista. Tärkeäksi ilmeni päiväkodin oman toimintamallin noudattaminen joka tilanteessa. Päiväkodille toimitettiin kirjallisessa muodossa ohjekansio, joka sisälsi ohjeistuksen niin tapaturmien ehkäisyyn kuin hoitoon. Ohjeissa korostettiin tutkimuksen perusteella nousseita puutteita ja sitä voidaan tarvittaessa päivittää.
Päiväkodin hoitohenkilökunnalle tehtiin eläytymismenetelmää hyödyntävä kartoituskysely. Sen ja tutkitun tiedon pohjalta laadittiin runko päivänkodin tapaturmaohjeistukselle. Tavoitteena oli saada ohjeistuksesta selkeä ja ymmärrettävä sekä täyttää hyvän ohjeistuksen kriteerit. Tutkimuslomakkeita laitettiin päiväkotiin yhteensä 25 kappaletta, joista tuli takaisin vastauksia 17 kappaletta. Suurin osa hoitohenkilökunnasta osasi perusteet oikeaoppisen ensiavun antamiselle, mutta kuitenkin yllättävän moni siirsi vastuun terveysalan ammattilaisille tai lapsen vanhemmille. Eniten epävarmuutta esiintyi tukehtumis- ja myrkytystapauksissa. Varmuutta puolestaan esiintyi eniten aivotärähdyksen sekä pienten haavojen ja palovammojen hoidossa. Tapaturmatilanteessa osa hoitajista koki ahdistusta, pelkoa ja omien ensiaputaitojen pohdintaa, kun taas osa heistä korosti rauhallisuutta ja maalaisjärkeen sekä kokemukseen luottamista. Tärkeäksi ilmeni päiväkodin oman toimintamallin noudattaminen joka tilanteessa. Päiväkodille toimitettiin kirjallisessa muodossa ohjekansio, joka sisälsi ohjeistuksen niin tapaturmien ehkäisyyn kuin hoitoon. Ohjeissa korostettiin tutkimuksen perusteella nousseita puutteita ja sitä voidaan tarvittaessa päivittää.