Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys kiintymyssuhteen rakentumiselle -koulutustapahtuma
Hautamaa, Tanja; Seppänen, Arja (2011)
Hautamaa, Tanja
Seppänen, Arja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815815
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815815
Tiivistelmä
Kiintymyssuhteen rakentuminen on lapsen psyykkisen kehittymisen kannalta tärkeää. Kiintymyssuhteen rakentuminen alkaa jo varhain äidin ja isän puheen ja mielikuvien kautta aina sikiön ensivaiheista lähtien. Kiintymyssuhde määrittää myös myöhempien vaiheiden kehitystä ja kasvua. Jotta kiintymyssuhde kehittyy turvalliseksi, edellyttää se vanhemmalta sensitiivisyyttä lapsen viesteille sekä kykyä vastata lapsen tunteisiin ja tarpeisiin oikeaan aikaan sopivalla tavalla.
Kiintymyssuhdeteorian isä John Bowlby käsittää kiintymyssuhteen lähinnä äidin ja lapsen välisen suhteen kautta. Myöhempien tutkimusten perusteella on kuitenkin todettu myös, että lapselle voi olla riittävää yksikin turvallinen hoiva- tai kiintymyssuhde.
Kiintymyssuhde on kiinnostanut monia tutkijoita. Muun muassa Mary Ainsworth kehitti vieras-tilannemenetelmän lapsen kiintymyssuhteen arvioimiseksi, kun taas Mary Mainin kehittelemän haastattelun avulla voidaan tutkia aikuisen kiintymyssuhdetyömalleja.
Opinnäytetyömme on toiminnallinen ja se toteutettiin Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatriselle osastolle. Opinnäytetyömme aiheena oli varhaisen vuorovaikutuksen merkitys kiintymyssuhteen rakentumiselle. Toiminnallinen osuus piti sisällään koulutusiltapäivän lastenpsykiatrisen osaston henkilökunnalle. Koulutustapahtumassa käytimme osallistavaa, vastavuoroista opetusmenetelmää, jonka rakenne pohjautui opinnäytetyömme teoriaosuuteen.
Koulutustapahtuma toteutui suunnitelmien mukaisesti. Palaute oli pääsääntöisesti hyvää. Saimme positiivista palautetta muun muassa koulutuksen rakenteesta ja osallistavasta opetusmenetelmästä. Koulutustapahtuman arvion perusteella suosittelemme, että tulevissa koulutuksissa tutkittua teoriatietoa aiheesta olisi enemmän.
Kiintymyssuhdeteorian isä John Bowlby käsittää kiintymyssuhteen lähinnä äidin ja lapsen välisen suhteen kautta. Myöhempien tutkimusten perusteella on kuitenkin todettu myös, että lapselle voi olla riittävää yksikin turvallinen hoiva- tai kiintymyssuhde.
Kiintymyssuhde on kiinnostanut monia tutkijoita. Muun muassa Mary Ainsworth kehitti vieras-tilannemenetelmän lapsen kiintymyssuhteen arvioimiseksi, kun taas Mary Mainin kehittelemän haastattelun avulla voidaan tutkia aikuisen kiintymyssuhdetyömalleja.
Opinnäytetyömme on toiminnallinen ja se toteutettiin Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatriselle osastolle. Opinnäytetyömme aiheena oli varhaisen vuorovaikutuksen merkitys kiintymyssuhteen rakentumiselle. Toiminnallinen osuus piti sisällään koulutusiltapäivän lastenpsykiatrisen osaston henkilökunnalle. Koulutustapahtumassa käytimme osallistavaa, vastavuoroista opetusmenetelmää, jonka rakenne pohjautui opinnäytetyömme teoriaosuuteen.
Koulutustapahtuma toteutui suunnitelmien mukaisesti. Palaute oli pääsääntöisesti hyvää. Saimme positiivista palautetta muun muassa koulutuksen rakenteesta ja osallistavasta opetusmenetelmästä. Koulutustapahtuman arvion perusteella suosittelemme, että tulevissa koulutuksissa tutkittua teoriatietoa aiheesta olisi enemmän.