Sijoituksen keskeytyminen sijaisperheessä : sijaisvanhempien kokemuksia keskeytymisen syistä
Litja, Mika (2011)
Litja, Mika
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112515629
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112515629
Tiivistelmä
Lastensuojelun tavoitteena on turvata lapsen kasvu ja kehitys mahdollisimman hyvin. Huos-taanottojen määrä on tasaisesti kasvanut lähes joka vuosi ja se luo haasteita niin lastensuojeluun, kuin erilaisten lakien ja säädösten laatijoille. Ensi vuoden alusta astuu voimaan laki, joka velvoittaa lasten sijoituksen ensisijaisesti perheisiin. Perhesijoitukset ovat olleet jo monissa kaupungeissa vahvasti esillä. Perheisiin on sijoitettuna noin puolet kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista. Viimevuosina alalle on tullut yrityksiä, jotka tarjoavat kunnille apua perhesijoituksiin. Perhesijoitus ei ole ongelmatonta ja usein perheillä ei ole kokemusta lastensuojelusta ja sen haasteista. Perheet saavat halutessaan koulutusta, lisätäkseen osaamistaan sijaisperheenä. Yksi tällainen koulutus on Pride. Sijaisperheiden koulutus tulee vuoden 2012 alusta pakolliseksi.
Opinnäytetyöni on tutkimus keskeytyneistä sijoituksista sijaisperheissä. Tämän työn tarkoituksena on löytää syitä keskeytymiseen ja sitä kautta löytää erilaisia tukimuotoja sijaisperheiden arkeen. Keskeytyneet sijoitukset ovat kriisi perheelle ja tutkimuksessa keskitytään juuri perheiden omakohtaisiin kokemuksiin. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joita tehtiin neljässä perheessä. Kaikki haastattelut tehtiin avoimina parihaastatteluina, jossa paikalla oli perheen isä ja äiti. Kaikissa perheissä oli myös omia biologisia lapsia.
Neljän sijaisperheen kokemukset sijoituksista olivat erilaisia. Osalla oli paljon myönteisiä kokemuksia sijoituksesta ja varsinkin vanhemmuuden tarjoaminen sijoitetulle lapselle koettiin myönteisenä kokemuksena. Perheen kokemat muutosprosessit koettiin vaativina, niin vanhemmille kuin heidän biologisille lapsilleen. Sijaislapsien kasvu ja kehitys toi mukanaan myös paljon haasteita. Suurimmat muutokset koskivat arjen käytäntöjä ja vapaa-aikaa. Joissain perheissä sijoitettujen lasten biovanhemmat koettiin erittäin haastaviksi. Perheiden saamat tuet koettiin lähes poikkeuksetta riittämättömiksi ja varsinkin akuuteissa kriisitilanteissa perheet kokivat jää-neensä yksin.
Opinnäytetyössäni nousi esiin paljon jatkotutkimushaasteita, sekä kehittämismahdollisuuksia niin sijaisperheiden tukemiseen kuin kuntien toimintaan sijoitusten hallinnassa. Tällaisia kehittämiskohteita olisi esimerkiksi perheiden kuunteleminen erilaisia tukia tarjottaessa, mahdollisuus lomiin ja yhteiseen vapaa-aikaa biologisten lasten kanssa sekä parempi taloudellinen tuki. Myös sijoitettavien lasten taustat ja haastavuus tulisi ottaa enemmän huomioon tukia suunnitellessa.
Opinnäytetyöni on tutkimus keskeytyneistä sijoituksista sijaisperheissä. Tämän työn tarkoituksena on löytää syitä keskeytymiseen ja sitä kautta löytää erilaisia tukimuotoja sijaisperheiden arkeen. Keskeytyneet sijoitukset ovat kriisi perheelle ja tutkimuksessa keskitytään juuri perheiden omakohtaisiin kokemuksiin. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joita tehtiin neljässä perheessä. Kaikki haastattelut tehtiin avoimina parihaastatteluina, jossa paikalla oli perheen isä ja äiti. Kaikissa perheissä oli myös omia biologisia lapsia.
Neljän sijaisperheen kokemukset sijoituksista olivat erilaisia. Osalla oli paljon myönteisiä kokemuksia sijoituksesta ja varsinkin vanhemmuuden tarjoaminen sijoitetulle lapselle koettiin myönteisenä kokemuksena. Perheen kokemat muutosprosessit koettiin vaativina, niin vanhemmille kuin heidän biologisille lapsilleen. Sijaislapsien kasvu ja kehitys toi mukanaan myös paljon haasteita. Suurimmat muutokset koskivat arjen käytäntöjä ja vapaa-aikaa. Joissain perheissä sijoitettujen lasten biovanhemmat koettiin erittäin haastaviksi. Perheiden saamat tuet koettiin lähes poikkeuksetta riittämättömiksi ja varsinkin akuuteissa kriisitilanteissa perheet kokivat jää-neensä yksin.
Opinnäytetyössäni nousi esiin paljon jatkotutkimushaasteita, sekä kehittämismahdollisuuksia niin sijaisperheiden tukemiseen kuin kuntien toimintaan sijoitusten hallinnassa. Tällaisia kehittämiskohteita olisi esimerkiksi perheiden kuunteleminen erilaisia tukia tarjottaessa, mahdollisuus lomiin ja yhteiseen vapaa-aikaa biologisten lasten kanssa sekä parempi taloudellinen tuki. Myös sijoitettavien lasten taustat ja haastavuus tulisi ottaa enemmän huomioon tukia suunnitellessa.