Kukaan ei rahoita mielensäpahoittajia : Laatukriteerit kriittisen asiajutun ammattimaiselle ja lukijaystävälliselle toteutukselle sekä kolmen kriittisen asiajutun analyysi
Huhtaniska, Sonja (2011)
Huhtaniska, Sonja
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415503
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aiheena on löytää ammattimainen tapa toteuttaa kriittinen asiajuttu. Tavoitteeni on osoittaa, että kriittisen sävyn näkyminen asiajutun argumentaatiossa ei ole uhka journalismin totuudellisuudelle ja oikeudenmukaisuudelle, kunhan se toteutetaan oikein. Aluksi selvitän, mitä kriittisyydellä tarkoitan ja miten se yleensä ilmenee journalismissa. Pääasiassa työni keskittyy kuitenkin etsimään vastausta siihen, millä tavalla kriittisyys voitaisiin tuoda osaksi ammattimaista asiajuttua. Ajatukseni kriittisyyden lisäämisestä perustuu ihanteeseen journalismista vallan vahtikoirana ja epäkohtien arvostelijana.
Työni teoreettinen viitekehys muodostuu journalismin perusteita ja etiikkaa, tutkivaa journalismia sekä journalismikritiikkiä käsittelevästä kirjallisuudesta. Selkeää päälähdettä minulle ei valikoitunut, mutta tutkivaa journalismia tutkineen Heikki Kuutin tuotanto esiintyy lähdeviitteissäni tiheään. Syynä on, että asiajutuissa hyödynnetään usein nimenomaan tutkivaa journalismia ja tutkivat journalistit profiloituvat mielellään kriittisistä lähtökohdista työskenteleviksi, pienen ihmisen puolustajiksi.
Työni on toiminnallinen ja sen teososa muodostuu kolmesta itse tekemästäni kriittisestä asiajutusta, jotka ovat ilmestyneet Vastarinnan Kiiski -lehdessä. Valitsin kyseiset asiajutut, koska ne tarjosivat sekä hyviä että huonoja esimerkkejä kriittisyyden käyttämisestä. Voidakseni analysoida juttujeni toimivuutta, tarvitsin kriteeristön, joka määrittelisi hyvän kriittisen asiajutun ominaisuudet. Kokosin kriteeristön lähdekirjallisuuden ja omien ajatusteni pohjalta. Kriteeristössäni olen yhdistänyt objektiivisen (asiajutut ja uutiset) ja subjektiivisen (kolumnit ja pakinat) journalismin vahvuudet. Näin siksi, että mielestäni perinteinen asiajutun kaava kaipaa uudistamista ajatuksia herättävämpään ja helposti lähestyttävämpään suuntaan.
Analyysini pohjalta tulen johtopäätökseen, että kriittisen asiajournalismin tekeminen vaatii toimittajalta ennen kaikkea kypsyyttä ja malttia. Liian kiihkeä suhtautuminen aiheeseen voi olla jutulle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kriittistä journalismia tekevän toimittajan onkin hallittava itsesääntelyn tekniikat ja oltava aina tietoinen tunteistaan sekä motiiveistaan. Omissa asiajutuissani esiintyi vielä paljon kokemattomuudesta johtuvaa harkintakyvyn puutetta, joka vähensi niiden vakavasti otettavuutta. Yksi niistä tarjoaa kuitenkin myös vahvan näytön siitä, että kriittinen argumentaatio sopii osaksi asiajuttua eikä se sulje pois oikeudenmukaista ja totuudellista tiedonvälitystä.
Työni teoreettinen viitekehys muodostuu journalismin perusteita ja etiikkaa, tutkivaa journalismia sekä journalismikritiikkiä käsittelevästä kirjallisuudesta. Selkeää päälähdettä minulle ei valikoitunut, mutta tutkivaa journalismia tutkineen Heikki Kuutin tuotanto esiintyy lähdeviitteissäni tiheään. Syynä on, että asiajutuissa hyödynnetään usein nimenomaan tutkivaa journalismia ja tutkivat journalistit profiloituvat mielellään kriittisistä lähtökohdista työskenteleviksi, pienen ihmisen puolustajiksi.
Työni on toiminnallinen ja sen teososa muodostuu kolmesta itse tekemästäni kriittisestä asiajutusta, jotka ovat ilmestyneet Vastarinnan Kiiski -lehdessä. Valitsin kyseiset asiajutut, koska ne tarjosivat sekä hyviä että huonoja esimerkkejä kriittisyyden käyttämisestä. Voidakseni analysoida juttujeni toimivuutta, tarvitsin kriteeristön, joka määrittelisi hyvän kriittisen asiajutun ominaisuudet. Kokosin kriteeristön lähdekirjallisuuden ja omien ajatusteni pohjalta. Kriteeristössäni olen yhdistänyt objektiivisen (asiajutut ja uutiset) ja subjektiivisen (kolumnit ja pakinat) journalismin vahvuudet. Näin siksi, että mielestäni perinteinen asiajutun kaava kaipaa uudistamista ajatuksia herättävämpään ja helposti lähestyttävämpään suuntaan.
Analyysini pohjalta tulen johtopäätökseen, että kriittisen asiajournalismin tekeminen vaatii toimittajalta ennen kaikkea kypsyyttä ja malttia. Liian kiihkeä suhtautuminen aiheeseen voi olla jutulle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kriittistä journalismia tekevän toimittajan onkin hallittava itsesääntelyn tekniikat ja oltava aina tietoinen tunteistaan sekä motiiveistaan. Omissa asiajutuissani esiintyi vielä paljon kokemattomuudesta johtuvaa harkintakyvyn puutetta, joka vähensi niiden vakavasti otettavuutta. Yksi niistä tarjoaa kuitenkin myös vahvan näytön siitä, että kriittinen argumentaatio sopii osaksi asiajuttua eikä se sulje pois oikeudenmukaista ja totuudellista tiedonvälitystä.