Seniorisporttiklubilla harjoittelevien 68+ -vuotiaiden henkilöiden fyysinen aktiivisuus
Saarimaa, Kristiina; Vuorenmaa, Viia-Stina (2011)
Saarimaa, Kristiina
Vuorenmaa, Viia-Stina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215128
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Seniorisporttiklubilla harjoittelevien yli 68-vuotiaiden espoolaisten fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi henkilöiden maksimaalinen aerobinen suorituskyky arvioitiin, jolloin Seniorisporttiklubi-harjoittelun ja päivittäisten toimintojen intensiteettiä pystyttiin vertaamaan keskenään sekä suhteessa henkilöiden maksimaaliseen suorituskykyyn. Opinnäytetyö on osa Seniorisporttiklubi 68+ -hanketta, jota toteutetaan yhdessä Espoon kaupungin kanssa.
Opinnäytetyön aineistonkeruuta varten testattiin 31 Seniorisporttiklubi 68+ -toimintaan osallistuvaa 68+ -vuotiasta henkilöä, joista miehiä oli 14 ja naisia 17. Mittaukset suoritettiin neljässä eri toimipaikassa. Tietoa henkilöiden päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta saatiin SenseWear® Armband –mittarilla ja aktiivisuuspäiväkirjalla. 400 metrin kävelytestin (Long Distance Corridor Walk, LDCW) avulla pystyttiin määrittämään maksimaalinen aerobinen suorituskyky, eli MET-kapasiteetti (METc), sekä kävelynopeus (m/s). Lisäksi tutkittavien henkilöiden painoindeksi eli BMI (kg/m²) kartoitettiin ja puristusvoima (kg) mitattiin Jamar-puristusvoimamittarilla.
Seniorisporttiklubilaisten fyysinen aktiivisuus jaettiin kevyisiin arkiaskareisiin (intensiteetti < 3 MET), raskaisiin arkiaskareisiin (intensiteetti ≥ 3 MET), Seniorisporttiklubi 68+ -harjoitteluun ja vapaa-ajalla toteutettuihin liikunta-aktiviteetteihin. Tutkittavat henkilöt käyttivät eniten aikaa kevyisiin arkiaskareisiin, miehet keskimäärin 66 % ja naiset keskimäärin 78 % valveillaoloajastaan. Miehet käyttivät raskaisiin arkiaskareisiin keskimäärin 18 % ja naiset keskimäärin 10 % valveillaoloajastaan. Sekä miehet että naiset käyttivät Seniorisporttiklubi-harjoitteluun ja vapaa-ajalla tapahtuviin liikunta-aktiviteetteihin lähes yhtä paljon aikaa, mutta vapaa-ajalla tehdyt liikunta-aktiviteetit olivat aikapainotteiselta intensiteetiltään (TWA-MET) keskimäärin raskaampia kuin Seniorisporttiklubilla tehty harjoittelu.
Tarkastellessa tutkittavien henkilöiden Seniorisporttiklubi-harjoittelun intensiteettiä suhteessa heidän MET-kapasiteettiinsa, havaittiin, että suurin osa tutkittavista miehistä harjoitteli Seniorisporttiklubilla riittävän kuormittavasti terveyden edistämisen kannalta. Naisista sen sijaan vain noin kolmasosa harjoitteli Seniorisporttiklubilla riittävän kuormittavasti terveyden kannalta. Tutkimustulosten perusteella MET-tunteina mitatulla fyysisellä aktiivisuudella ei ollut yhteyttä painoindeksiin, kävelynopeuteen tai puristusvoimaan.
Tutkimustuloksiin nojautuen voidaan nostaa esille fyysistä aktiivisuutta lisäävien suoritusten ja osallistumisen merkitys ikääntymisen aiheuttamien heikkouksien kompensoinnissa ja ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistämisessä. Jotta Seniorisporttiklubi-harjoittelu tukisi tutkittavien henkilöiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä päivittäisissä toimissa, tulisi harjoitteluintensiteetin (MET) vastata vähintään arkiaskareiden vaatimaa kuormituksen tasoa, mikä ei kuitenkaan tutkittavien seniorisporttiklubilaisten kohdalla täyttynyt. Tulevaisuudessa olisi erityisen tärkeää löytää keinoja, joilla Seniorisporttiklubilla voidaan huomioida harjoittelun progressiivisuus ja yksilöllisyys. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, onko fyysisessä aktiivisuudessa eroja Seniorisporttiklubilla harjoittelevien ja saman ikäisten Seniorisporttiklubilla harjoittelemattomien välillä.
Opinnäytetyön aineistonkeruuta varten testattiin 31 Seniorisporttiklubi 68+ -toimintaan osallistuvaa 68+ -vuotiasta henkilöä, joista miehiä oli 14 ja naisia 17. Mittaukset suoritettiin neljässä eri toimipaikassa. Tietoa henkilöiden päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta saatiin SenseWear® Armband –mittarilla ja aktiivisuuspäiväkirjalla. 400 metrin kävelytestin (Long Distance Corridor Walk, LDCW) avulla pystyttiin määrittämään maksimaalinen aerobinen suorituskyky, eli MET-kapasiteetti (METc), sekä kävelynopeus (m/s). Lisäksi tutkittavien henkilöiden painoindeksi eli BMI (kg/m²) kartoitettiin ja puristusvoima (kg) mitattiin Jamar-puristusvoimamittarilla.
Seniorisporttiklubilaisten fyysinen aktiivisuus jaettiin kevyisiin arkiaskareisiin (intensiteetti < 3 MET), raskaisiin arkiaskareisiin (intensiteetti ≥ 3 MET), Seniorisporttiklubi 68+ -harjoitteluun ja vapaa-ajalla toteutettuihin liikunta-aktiviteetteihin. Tutkittavat henkilöt käyttivät eniten aikaa kevyisiin arkiaskareisiin, miehet keskimäärin 66 % ja naiset keskimäärin 78 % valveillaoloajastaan. Miehet käyttivät raskaisiin arkiaskareisiin keskimäärin 18 % ja naiset keskimäärin 10 % valveillaoloajastaan. Sekä miehet että naiset käyttivät Seniorisporttiklubi-harjoitteluun ja vapaa-ajalla tapahtuviin liikunta-aktiviteetteihin lähes yhtä paljon aikaa, mutta vapaa-ajalla tehdyt liikunta-aktiviteetit olivat aikapainotteiselta intensiteetiltään (TWA-MET) keskimäärin raskaampia kuin Seniorisporttiklubilla tehty harjoittelu.
Tarkastellessa tutkittavien henkilöiden Seniorisporttiklubi-harjoittelun intensiteettiä suhteessa heidän MET-kapasiteettiinsa, havaittiin, että suurin osa tutkittavista miehistä harjoitteli Seniorisporttiklubilla riittävän kuormittavasti terveyden edistämisen kannalta. Naisista sen sijaan vain noin kolmasosa harjoitteli Seniorisporttiklubilla riittävän kuormittavasti terveyden kannalta. Tutkimustulosten perusteella MET-tunteina mitatulla fyysisellä aktiivisuudella ei ollut yhteyttä painoindeksiin, kävelynopeuteen tai puristusvoimaan.
Tutkimustuloksiin nojautuen voidaan nostaa esille fyysistä aktiivisuutta lisäävien suoritusten ja osallistumisen merkitys ikääntymisen aiheuttamien heikkouksien kompensoinnissa ja ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistämisessä. Jotta Seniorisporttiklubi-harjoittelu tukisi tutkittavien henkilöiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä päivittäisissä toimissa, tulisi harjoitteluintensiteetin (MET) vastata vähintään arkiaskareiden vaatimaa kuormituksen tasoa, mikä ei kuitenkaan tutkittavien seniorisporttiklubilaisten kohdalla täyttynyt. Tulevaisuudessa olisi erityisen tärkeää löytää keinoja, joilla Seniorisporttiklubilla voidaan huomioida harjoittelun progressiivisuus ja yksilöllisyys. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, onko fyysisessä aktiivisuudessa eroja Seniorisporttiklubilla harjoittelevien ja saman ikäisten Seniorisporttiklubilla harjoittelemattomien välillä.