Lihasvoimaharjoittelun yhteys naislähihoitajien niska-hartiaseudun lihasvoimaan ja heidän kokemaansa työssä selviytymiseen
Malmikare, Jonne (2011)
Malmikare, Jonne
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112114992
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112114992
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia 12 viikkoa kestävän niska-hartiaseudun (nhs) vastuskuminauhaharjoittelun vaikutusta naislähihoitajien niska-hartiaseudun lihasvoimaan. Lähihoitajilta mitattiin myös subjektiivisia tuntemuksia harjoittelusta ja sen vaikutuksesta koettuun työssä selviytymiseen.
16 lähihoitajasta koostuva tutkimusryhmä jaettiin koeryhmään (n=8 naista) ja kontrolliryhmään (n=8 naista) alkumittausten jälkeen. Koeryhmän lähihoitajien 12 viikon mittainen harjoitusjakso alkoi alkumittausten jälkeen. Koeryhmä harjoitteli kolme kertaa viikossa, joista yksi tehtiin ohjatusti ja kaksi omatoimisesti. Harjoitusohjelma sisälsi kuusi vastuskuminauhalla suoritettavaa liikettä, jotka olivat pääosin dynaamisia liikkeitä. Liikkeet kuormittivat niska-hartiaseudun lihaksistoa. Loppumittaukset suoritettiin välittömästi interventiojakson loputtua. Kontrolliryhmä osallistui ainoastaan alku- ja loppumittauksiin.
Tutkimuksen alku- ja loppumittauksissa mitattiin maksimi puristusvoimaa Jamar- puristusvoimamittarilla, niska-hartiaseudun staattista voimaa 5 kg punnuksen pidolla ja dynaamista voimaa 5kg punnusten noston toistotestauksella. Tulosten tilastollinen analysointi suoritettiin SPSS statistics 17.0 –ohjelmalla. Tilastollisesti merkitsevien tulosten rajana oli p<0,05.
Puristusvoima, punnuksen staattinen pito ja punnuksen nosto paranivat koeryhmällä tilastollisesti merkitsevästi alku- ja loppumittausten välillä(p<0,05). Myös kontrolliryhmän tulokset paranivat tilastollisesti merkitsevästi punnuksennostossa vasemmalla kädellä ja puristusvoimamittauksessa oikealla kädellä. Ryhmien välille saatiin tilastollisesti merkitsevä ero punnuksen staattisessa pidossa, punnuksen nostossa oikealla kädellä sekä puristusvoimassa vasemmalla kädellä (p<0,05). 67% koeryhmäläisistä koki harjoittelun helpottaneen työssä selviytymistä.
16 lähihoitajasta koostuva tutkimusryhmä jaettiin koeryhmään (n=8 naista) ja kontrolliryhmään (n=8 naista) alkumittausten jälkeen. Koeryhmän lähihoitajien 12 viikon mittainen harjoitusjakso alkoi alkumittausten jälkeen. Koeryhmä harjoitteli kolme kertaa viikossa, joista yksi tehtiin ohjatusti ja kaksi omatoimisesti. Harjoitusohjelma sisälsi kuusi vastuskuminauhalla suoritettavaa liikettä, jotka olivat pääosin dynaamisia liikkeitä. Liikkeet kuormittivat niska-hartiaseudun lihaksistoa. Loppumittaukset suoritettiin välittömästi interventiojakson loputtua. Kontrolliryhmä osallistui ainoastaan alku- ja loppumittauksiin.
Tutkimuksen alku- ja loppumittauksissa mitattiin maksimi puristusvoimaa Jamar- puristusvoimamittarilla, niska-hartiaseudun staattista voimaa 5 kg punnuksen pidolla ja dynaamista voimaa 5kg punnusten noston toistotestauksella. Tulosten tilastollinen analysointi suoritettiin SPSS statistics 17.0 –ohjelmalla. Tilastollisesti merkitsevien tulosten rajana oli p<0,05.
Puristusvoima, punnuksen staattinen pito ja punnuksen nosto paranivat koeryhmällä tilastollisesti merkitsevästi alku- ja loppumittausten välillä(p<0,05). Myös kontrolliryhmän tulokset paranivat tilastollisesti merkitsevästi punnuksennostossa vasemmalla kädellä ja puristusvoimamittauksessa oikealla kädellä. Ryhmien välille saatiin tilastollisesti merkitsevä ero punnuksen staattisessa pidossa, punnuksen nostossa oikealla kädellä sekä puristusvoimassa vasemmalla kädellä (p<0,05). 67% koeryhmäläisistä koki harjoittelun helpottaneen työssä selviytymistä.