Opas keliakiaan vastasairastuneelle ja hänen omaisilleen
Tiainen, Jenna; Luukas, Jenni (2011)
Tiainen, Jenna
Luukas, Jenni
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112114980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112114980
Tiivistelmä
Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä tavoitteena oli laatia opas keliakiaan vastasairastuneelle ja hänen omaisilleen. Josta keliakiaa sairastavat ja heidän omaisensa saavat ajankohtaista ja tarvittavaa tietoa sairaudesta. Opas toteutettiin yhteistyössä Etelä-Karjalan keliakiayhdistyksen kanssa. Oppaassa kerrotaan keliakiasta sairautena, mitkä ovat sen oireet, kuinka sitä hoidetaan ja mitä tukia keliaakikolla on oikeus saada. Käsittelemme myös oppaassa sitä, millainen rooli omaisella on, kun läheinen sairastaa keliakiaa.
Keliakia on ruoansulatuselimistön häiriö, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini, gluteeni, aiheuttaa ohutsuolen limakalvoilla tulehduksen. Sen seurauksena ohutsuolen toiminta ja kyky hyödyntää ruoasta saatavia ravintoaineita häiriintyvät. Keliakian varsinaista laukaisevaa tekijää ei vielä tunneta.
Yleisimpiä hoitamattoman keliakian oireita ovat vatsakipu, ripuli, ummetus, vatsan turvotus, huonovointisuus ja väsymys. Hoitamaton keliakia voi varsinkin aikuisilla aiheuttaa osteoporoosia. Keliakia voi ilmetä myös raudanpuuteanemiana tai laktoosi-intoleranssina. Kun keliakiaa aletaan tutkia, ensin määritellään verestä keliakia vasta-aineet. Jos vasta-aineet ovat positiiviset, varmistetaan diagnoosi vielä ohutsuolesta otettavalla koepalalla. Hoitona on ainoastaan täysin gluteeniton ruokavalio, jossa kaikki gluteenia sisältävät viljat poistetaan ruokavaliosta. Ravitsemusterapeutti ohjaa ja auttaa keliaakikoita gluteenittoman ruokavalion toteutuksessa.
Osalla keliakiapotilaista ensimmäinen oire on kutiava ja rakkulainen ihottuma, jota esiintyy varsinkin polvissa, kyynärtaipeissa, pakaroissa ja päänahassa. Tällöin kyseessä on ihokeliakia. Epäiltäessä ihokeliakiaa otetaan ihokoepala terveeltä iholta. Sitä hoidetaan ruokavaliolla, samoin kuin suolistokeliakiaakin. Ihokeliakian hoidossa on erona se, että sitä sairastava voi joutua käyttämään ruokavaliohoidon rinnalla lääkitystä, joka rauhoittaa ihokeliakian aiheuttamaa ihottumaa.
Jatkotutkimusaihe keliakiasta voisi olla tutkimus siitä, kuinka keliakiapotilaan hoito käytännössä toteutuu. Lisäksi voisi tutkia, saavatko keliakiapotilaat esimerkiksi tarpeeksi ohjausta sairauden hoitoon ja kerrotaanko ruokavaliokorvauksesta riittävästi. Keliakiaa voisi tutkia myös siltä kannalta, kuinka yleistä on, että sitä esiintyy tietyissä perheissä useammalla perheenjäsenellä.
Keliakia on ruoansulatuselimistön häiriö, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini, gluteeni, aiheuttaa ohutsuolen limakalvoilla tulehduksen. Sen seurauksena ohutsuolen toiminta ja kyky hyödyntää ruoasta saatavia ravintoaineita häiriintyvät. Keliakian varsinaista laukaisevaa tekijää ei vielä tunneta.
Yleisimpiä hoitamattoman keliakian oireita ovat vatsakipu, ripuli, ummetus, vatsan turvotus, huonovointisuus ja väsymys. Hoitamaton keliakia voi varsinkin aikuisilla aiheuttaa osteoporoosia. Keliakia voi ilmetä myös raudanpuuteanemiana tai laktoosi-intoleranssina. Kun keliakiaa aletaan tutkia, ensin määritellään verestä keliakia vasta-aineet. Jos vasta-aineet ovat positiiviset, varmistetaan diagnoosi vielä ohutsuolesta otettavalla koepalalla. Hoitona on ainoastaan täysin gluteeniton ruokavalio, jossa kaikki gluteenia sisältävät viljat poistetaan ruokavaliosta. Ravitsemusterapeutti ohjaa ja auttaa keliaakikoita gluteenittoman ruokavalion toteutuksessa.
Osalla keliakiapotilaista ensimmäinen oire on kutiava ja rakkulainen ihottuma, jota esiintyy varsinkin polvissa, kyynärtaipeissa, pakaroissa ja päänahassa. Tällöin kyseessä on ihokeliakia. Epäiltäessä ihokeliakiaa otetaan ihokoepala terveeltä iholta. Sitä hoidetaan ruokavaliolla, samoin kuin suolistokeliakiaakin. Ihokeliakian hoidossa on erona se, että sitä sairastava voi joutua käyttämään ruokavaliohoidon rinnalla lääkitystä, joka rauhoittaa ihokeliakian aiheuttamaa ihottumaa.
Jatkotutkimusaihe keliakiasta voisi olla tutkimus siitä, kuinka keliakiapotilaan hoito käytännössä toteutuu. Lisäksi voisi tutkia, saavatko keliakiapotilaat esimerkiksi tarpeeksi ohjausta sairauden hoitoon ja kerrotaanko ruokavaliokorvauksesta riittävästi. Keliakiaa voisi tutkia myös siltä kannalta, kuinka yleistä on, että sitä esiintyy tietyissä perheissä useammalla perheenjäsenellä.