”Taipunu oon, mutten taittunu” : Väkivaltaa kokeneiden äitien kokemuksia saaduista palvelu- ja tuki-muodoista huostaanoton purkamisen jälkeen
Ollikainen, Taru (2011)
Ollikainen, Taru
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111714764
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111714764
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esille tietoa siitä, mitä palveluita ja tukea väkivaltaa kokeneet äidit ovat saaneet huostaanoton purun jälkeen ja minkälaisia heidän kokemukset niistä ovat olleet. Erityinen kiinnostus kohdistuu jälkihuollon palveluihin. Työn tarkoitus ei ole tuottaa tilastollisia yleistyksiä tai yhdenmukaisuuksia, vaan tuoda esille erilaisia kokemuksia.
Teoriatiedon avulla työssä pyritään tekemään ymmärrettäväksi lastensuojeluprosessia, sosiaali-huollon palveluita sekä määritellään väkivallan eri muotoja ja vaikutuksia. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kolmea äitiä, joista jokaisella on taustallaan väkivaltaisia kokemuksia. Väkivallan vaikutukset näyttäytyivät tutkimusaineistossa yhtenä merkittävimmistä huostaanot-toihin johtaneista syistä.
Huostaanoton purku oli vahvoja tunteita herättävä käänne ihmisen elämässä. Lapsen palaaminen kotiin ja uuden elämäntyylin ja järjestyksen opettelu oli useimmiten kriisi. Perheen tuen tarve huostaanoton purun jälkeen jatkui edelleen voimakkaana, mutta aina niihin tarpeisiin ei voitu vastata riittävin keinoin. Suurimmaksi jälkihuollon toteuttajaksi opinnäytetyössäni nousi perhetyö.
Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa, ja on osa kehittämishanketta. Tutkimukseen osallistuneet äidit löytyivät Viola ry:n kautta.
Teoriatiedon avulla työssä pyritään tekemään ymmärrettäväksi lastensuojeluprosessia, sosiaali-huollon palveluita sekä määritellään väkivallan eri muotoja ja vaikutuksia. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kolmea äitiä, joista jokaisella on taustallaan väkivaltaisia kokemuksia. Väkivallan vaikutukset näyttäytyivät tutkimusaineistossa yhtenä merkittävimmistä huostaanot-toihin johtaneista syistä.
Huostaanoton purku oli vahvoja tunteita herättävä käänne ihmisen elämässä. Lapsen palaaminen kotiin ja uuden elämäntyylin ja järjestyksen opettelu oli useimmiten kriisi. Perheen tuen tarve huostaanoton purun jälkeen jatkui edelleen voimakkaana, mutta aina niihin tarpeisiin ei voitu vastata riittävin keinoin. Suurimmaksi jälkihuollon toteuttajaksi opinnäytetyössäni nousi perhetyö.
Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa, ja on osa kehittämishanketta. Tutkimukseen osallistuneet äidit löytyivät Viola ry:n kautta.