Hoitohenkilökunnan kokemukset kirurgisella vuodeosastolla annetusta seksuaalineuvonnasta
Näppi, Emilia (2011)
Näppi, Emilia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111014428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111014428
Tiivistelmä
HOITOHENKILÖKUNNAN KOKEMUKSET KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA ANNETUSTA SEKSUAALINEUVONNASTA
Näppi Emilia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Joulukuu 2011
Ohjaaja: Ajanko, Sirke & Männistö, Elina
Sivumäärä: 41
Liitteitä: 10
Asiasanat: seksuaalineuvonta, seksuaaliohjaus, kirurginen hoitotyö
______________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksia seksuaalineuvonnan antamisesta kirurgiselle potilaalle. Tarkoituksena oli myös selvittää hoitohenkilökunnan asenteita ja uskomuksia seksuaalineuvontaa kohtaan. Tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla voidaan kehittää kirurgisten potilaiden seksuaalineuvontaa.
Tutkimus suoritettiin käyttäen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen menetelmän yhdistelmämuotoa eli triangulaatiota. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi Satakunnan sairaanhoitopiirin kirurgisten osastojen B3:n, N2A:n, N2B:n sekä RC3:n hoitohenkilökunta. Lomakkeita toimitettiin osastoille yhteensä 112 kappaletta, joista palautui täytettyinä 75 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi muodostui 67 %. Aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2011.
Taustatietoja kartoittavat kysymykset sekä monivalintakysymykset analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla, tuloksia havainnollistettiin kuvioilla ja taulukoilla. Avoimet kysymykset analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä, jolla saadut tulokset myöskin kvantifioitiin ja esitettiin taulukoissa. Lähestymistapana käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä tapaa.
Vastaajien mukaan seksuaalisuus on liian yksityinen asia keskusteltavaksi potilaan kanssa. Lähes kaikki vastaajat kokivat, ettei hoitotyön velvollisuuteen kuulu luvan antaminen potilaalle puhua seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheistaan. Suurella joukolla vastaajista ei ollut kokemusta, tai oli vain vähän kokemuksia keskusteluista potilaiden kanssa seksuaalisuuteen liittyen.
Puheeksi ottaminen koettiin pääosin normaalina tai luonnollisena. Puheeksi ottamista edisti erityisesti potilaan aloite, tai toimenpiteen selvä vaikutus potilaan seksuaalisuuteen. Puheeksi ottamisen estäviä tekijöitä olivat mm. potilaan asenne, tai epäasiallinen käytös, kiire sekä rauhallisen tilan puute. Hoitajien tiedon puute, tai hoitajan ajatus ettei potilas tarvitse ohjausta nousivat myös vastauksista puheeksi ottamista estävinä tekijöinä. Yli puolet vastaajista koki, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa sairauksien, kirurgisten toimenpiteiden, tai lääkkeiden vaikutuksista potilaan seksuaalisuuteen. Lisäkoulutusta, kuten luentoja aiheesta toivoi enemmistö vastaajista.
Näppi Emilia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Joulukuu 2011
Ohjaaja: Ajanko, Sirke & Männistö, Elina
Sivumäärä: 41
Liitteitä: 10
Asiasanat: seksuaalineuvonta, seksuaaliohjaus, kirurginen hoitotyö
______________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksia seksuaalineuvonnan antamisesta kirurgiselle potilaalle. Tarkoituksena oli myös selvittää hoitohenkilökunnan asenteita ja uskomuksia seksuaalineuvontaa kohtaan. Tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla voidaan kehittää kirurgisten potilaiden seksuaalineuvontaa.
Tutkimus suoritettiin käyttäen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen menetelmän yhdistelmämuotoa eli triangulaatiota. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi Satakunnan sairaanhoitopiirin kirurgisten osastojen B3:n, N2A:n, N2B:n sekä RC3:n hoitohenkilökunta. Lomakkeita toimitettiin osastoille yhteensä 112 kappaletta, joista palautui täytettyinä 75 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi muodostui 67 %. Aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2011.
Taustatietoja kartoittavat kysymykset sekä monivalintakysymykset analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla, tuloksia havainnollistettiin kuvioilla ja taulukoilla. Avoimet kysymykset analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä, jolla saadut tulokset myöskin kvantifioitiin ja esitettiin taulukoissa. Lähestymistapana käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä tapaa.
Vastaajien mukaan seksuaalisuus on liian yksityinen asia keskusteltavaksi potilaan kanssa. Lähes kaikki vastaajat kokivat, ettei hoitotyön velvollisuuteen kuulu luvan antaminen potilaalle puhua seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheistaan. Suurella joukolla vastaajista ei ollut kokemusta, tai oli vain vähän kokemuksia keskusteluista potilaiden kanssa seksuaalisuuteen liittyen.
Puheeksi ottaminen koettiin pääosin normaalina tai luonnollisena. Puheeksi ottamista edisti erityisesti potilaan aloite, tai toimenpiteen selvä vaikutus potilaan seksuaalisuuteen. Puheeksi ottamisen estäviä tekijöitä olivat mm. potilaan asenne, tai epäasiallinen käytös, kiire sekä rauhallisen tilan puute. Hoitajien tiedon puute, tai hoitajan ajatus ettei potilas tarvitse ohjausta nousivat myös vastauksista puheeksi ottamista estävinä tekijöinä. Yli puolet vastaajista koki, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa sairauksien, kirurgisten toimenpiteiden, tai lääkkeiden vaikutuksista potilaan seksuaalisuuteen. Lisäkoulutusta, kuten luentoja aiheesta toivoi enemmistö vastaajista.