Kaukoidän vähän tunnettujen puuvartistaksonien pistokaslisäys
Martikainen, Lasse (2011)
Martikainen, Lasse
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011102513998
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011102513998
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli selvittää soveltuvatko valikoidut vähän tunnetut Kaukoidästä kotoisin olevat puuvartistaksonit kasvitieteellisissä puutarhoissa lisättäviksi pistokkaista. Työn toimeksiantajana oli Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Työssä tutkittiin kirjallisuuden perusteella ja kokeellisesti Acer, Actinidia, Carpinus, Prinsepia, Sasa, Staphylea, Stewartia, Syringa, Tripetaleia ja Viburnum -suvuista otettujen pistokkaiden juurtumista erilaisissa juurrutusalustoissa juurrutushormonikäsittelyn kanssa sekä ilman hormonikäsittelyä. Kokeen lisäysmateriaalina käytettiin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa kasvavia yksilöitä.
Pistokaslisäyksestä on paljon tutkimustietoa yleisellä tasolla, mutta harvinaisempien lajien kohdalla tietoa on vähän. Kirjallisuuden mukaan lähes kaikkia kokeessa olleita sukuja pystytään lisäämään pistokkaista.
Kokeessa pistokaslisäys osoittautui vaikeaksi. Vain Actinidia, Tripetaleia ja Viburnum -sukujen pistokkaat kehittivät merkittävässä määrin juuria kokeen aikana. Kallussolukkoa muodostui vaihtelevassa määrin kaikkien muiden paitsi Sasa-suvun pistokkaisiin. Kumpulan alkeellisten lisäysolosuhteiden kehittäminen ja lisäyksessä yksittäiseen sukuun keskittyminen voisi tuoda parempia juurtumistuloksia.
Pistokaslisäyksestä on paljon tutkimustietoa yleisellä tasolla, mutta harvinaisempien lajien kohdalla tietoa on vähän. Kirjallisuuden mukaan lähes kaikkia kokeessa olleita sukuja pystytään lisäämään pistokkaista.
Kokeessa pistokaslisäys osoittautui vaikeaksi. Vain Actinidia, Tripetaleia ja Viburnum -sukujen pistokkaat kehittivät merkittävässä määrin juuria kokeen aikana. Kallussolukkoa muodostui vaihtelevassa määrin kaikkien muiden paitsi Sasa-suvun pistokkaisiin. Kumpulan alkeellisten lisäysolosuhteiden kehittäminen ja lisäyksessä yksittäiseen sukuun keskittyminen voisi tuoda parempia juurtumistuloksia.