Sosiaalinen sirkus Koukkuniemessä : ”Voinhan mä tulla kerran katsoon, jos se kiinnostaa”
Koskinen, Terhi (2011)
Koskinen, Terhi
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011090812927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011090812927
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia sosiaalisen sirkuksen merkitystä Koukkuniemen vanhainkodin asukkaan hyvinvointiin. Innostajana opinnäytetyölle toimi Hanna-Liisa Liikasen väitöskirja Taide kohtaa elämän. Teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalipedagogiikka, jonka erityinen työmuoto on sosiokulttuurinen innostaminen. Toimijuuden näkökulmassa korostuvat yksilön arjen tilanteet ja hänen sillä hetkellä käytössä oleva toimintakykynsä. Sovellettuna teoriana olivat toimintakykyyn liittyvät, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen teoriat. Onnistuneen vanhuuden peruspilarina toimii aktiivisuusteoria.
Koti-Sirkuksen toimintaa järjestettiin kymmenen kertaa. Tutkimusmateriaali kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla, kenttäpäiväkirjan kirjoittamisella, haastattelulla, sekä valokuvauksella ja videoinnilla. Aineiston analyysi tapahtui teemoittelulla.
Kulttuurin ja taiteen merkityksestä hyvinvointiin keskustellaan paljon. Tutkimus osoitti, että sosiaalisen sirkuksen keinoin saadaan laitoshoidossa asuvalle vanhukselle yhdessä tekemällä mielihyvän tunnetta, iloa sekä mielen että kehon virkistymistä. Tarinointi ja muistelutyö tukivat laitoshoidossa asuvien vanhusten vuorovaikutusta sekä vapautti heidän ilmaisuaan. Lisäksi tuloksissa painottui, että luottamuksen kasvaminen ja läheiset ihmissuhteet vahvistavat asukkaiden sosiaalista pääomaa. Laitoshoidossa asuvan vanhuksen hyvinvointia voidaan lisätä pienillä arjen elämyksillä.
Koti-Sirkuksen toimintaa järjestettiin kymmenen kertaa. Tutkimusmateriaali kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla, kenttäpäiväkirjan kirjoittamisella, haastattelulla, sekä valokuvauksella ja videoinnilla. Aineiston analyysi tapahtui teemoittelulla.
Kulttuurin ja taiteen merkityksestä hyvinvointiin keskustellaan paljon. Tutkimus osoitti, että sosiaalisen sirkuksen keinoin saadaan laitoshoidossa asuvalle vanhukselle yhdessä tekemällä mielihyvän tunnetta, iloa sekä mielen että kehon virkistymistä. Tarinointi ja muistelutyö tukivat laitoshoidossa asuvien vanhusten vuorovaikutusta sekä vapautti heidän ilmaisuaan. Lisäksi tuloksissa painottui, että luottamuksen kasvaminen ja läheiset ihmissuhteet vahvistavat asukkaiden sosiaalista pääomaa. Laitoshoidossa asuvan vanhuksen hyvinvointia voidaan lisätä pienillä arjen elämyksillä.