"Ole sä hiljaa, mä kirjotan!" Kohtaamistaide® vuorovaikutuksen tukena lastensuojelun vanhempi—lapsi-ryhmässä
Pekka, Pirita; Lumila, Kaisu (2011)
Pekka, Pirita
Lumila, Kaisu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011090612887
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011090612887
Tiivistelmä
Toiminnallisuuteen painottuvan opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää Kohtaamistaide® -toimintaa uudelle asiakassektorille, lastensuojeluasiakkaista kootulle vanhempi—lapsi-ryhmälle. Toisena tavoitteenamme oli Kohtaamistaidetoiminnan avulla tukea vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Kohtaamistaide on ohjattua taidetyöskentelyä, jota on viime vuosina viety vanhusryhmien lisäksi muille sosiaalialan asiakassektoreille. Kohtaamistaiteessa työskennellään tavoitteellisesti, pyrkien aitoon kohtaamiseen ihmisten välillä. Taidetyöskentely pohjautuu moniaistillisuuteen ja positiivisten kokemusten saamiseen.
Opinnäytetyömme toiminnallinen osuus toteutettiin Espoon kaupungin Tuomarilan perhetukikeskuksessa kevään 2011 aikana. Ryhmässämme oli sen alkaessa kolme vanhempi—lapsi-paria, jotka olivat Tuomarilan perhetukikeskuksen lastenosaston asiakkaita. Ryhmä kokoontui seitsemän kertaa. Tuomarilan perhetukikeskus tarjoaa lastensuojelun avohuollon asiakkaille kuntouttavaa perhetyötä.
Kohtaamistaide asetti toiminnalle kehykset, joiden sisällä kohdensimme toimintaa asiakasryhmälle soveltuvaksi. Arviointimateriaalin keräsimme vanhempien alku- ja loppuhaastatteluissa, vanhempien ja lasten itsearviointilomakkeilla, Kohtaamistaiteen osallistujien havainnointilomakkeilla sekä omalla havainnointimateriaalillamme.
Työssä olemme käsitelleet teoreettisesti lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kehittymistä ja kiintymyssuhdeteoriaa. Käsittelemme myös lyhyesti kasvatuskulttuurin kehittymistä. Lapsen rajaamisen ääripäät kohdentuivat vuorovaikutusongelmiksi vanhempien alkuhaastatteluiden ja toiminnan aikana saatujen tietojen pohjalta. Näiden lisäksi nostimme lapsen itsetunnon kehittymisen ja vahvistamisen yhdeksi teorian osaksi.
Toiminnan tulosten perusteella voidaan todeta Kohtaamistaiteen soveltuvan lastensuojeluasiakkaista muodostuvalle vanhempi—lapsi-ryhmälle. Se mahdollistaa vanhemman ja lapsen huomioimisen yhdessä ja erikseen sekä tarjoaa mahdollisuuden vanhemman ja lapsen erityislaatuiseen kohtaamiseen. Kohtaamistaidetta voidaan myös käyttää vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiseen.
Opinnäytetyömme toiminnallinen osuus toteutettiin Espoon kaupungin Tuomarilan perhetukikeskuksessa kevään 2011 aikana. Ryhmässämme oli sen alkaessa kolme vanhempi—lapsi-paria, jotka olivat Tuomarilan perhetukikeskuksen lastenosaston asiakkaita. Ryhmä kokoontui seitsemän kertaa. Tuomarilan perhetukikeskus tarjoaa lastensuojelun avohuollon asiakkaille kuntouttavaa perhetyötä.
Kohtaamistaide asetti toiminnalle kehykset, joiden sisällä kohdensimme toimintaa asiakasryhmälle soveltuvaksi. Arviointimateriaalin keräsimme vanhempien alku- ja loppuhaastatteluissa, vanhempien ja lasten itsearviointilomakkeilla, Kohtaamistaiteen osallistujien havainnointilomakkeilla sekä omalla havainnointimateriaalillamme.
Työssä olemme käsitelleet teoreettisesti lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kehittymistä ja kiintymyssuhdeteoriaa. Käsittelemme myös lyhyesti kasvatuskulttuurin kehittymistä. Lapsen rajaamisen ääripäät kohdentuivat vuorovaikutusongelmiksi vanhempien alkuhaastatteluiden ja toiminnan aikana saatujen tietojen pohjalta. Näiden lisäksi nostimme lapsen itsetunnon kehittymisen ja vahvistamisen yhdeksi teorian osaksi.
Toiminnan tulosten perusteella voidaan todeta Kohtaamistaiteen soveltuvan lastensuojeluasiakkaista muodostuvalle vanhempi—lapsi-ryhmälle. Se mahdollistaa vanhemman ja lapsen huomioimisen yhdessä ja erikseen sekä tarjoaa mahdollisuuden vanhemman ja lapsen erityislaatuiseen kohtaamiseen. Kohtaamistaidetta voidaan myös käyttää vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiseen.