Yksilövastuisen hoitotyön rakenne-, prosessi- ja tulostekijät
Katiska-Riihiaho, Anna-Kaisa (2011)
Katiska-Riihiaho, Anna-Kaisa
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011090512855
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011090512855
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin osana Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP), Oulun yliopistollisen sairaalan, lasten ja nuorten vastuualueen yksilövastuisen hoitotyön (YvHt) kehittämishanketta. Hanke (2005 - 2014) on saanut alkunsa käytännön hoitotyössä havaituista vaikeuksista toteuttaa yksilövastuista hoitotyötä. Opinnäytetyöni tar-koituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla yksilövastuisen hoitotyön rakenne-, prosessi- ja tulostekijöitä. Tutkimuskysymykset olivat: 1) millaisia rakennetekijöitä, 2) millaisia prosessitekijöitä ja 3) millaisia tulostekijöitä kuvataan yksilövastuista hoitotyötä käsittelevissä tutkimuksissa. Tavoitteena oli saada tutkimusartikkeleista tietoa hoitotyön rakenne-, prosessi- ja tulostekijöistä, joiden avulla kehitetään yksilövastuisen hoitotyön työmallin teoreettista rakennetta ja käytännön toimintaa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin mukailtua systemaattista kirjallisuuskatsausta ja sen periaatteita. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin Medic-, Cinahl-, Ovid- ja Medline-tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Ennen tiedonhakuja määriteltiin tarkat valinta-kriteerit. Aineistoon valittiin kaksi tutkimusta, ja se analysoitiin deduktiivisen sisällön-analyysin menetelmällä, jonka analyysirungon muodostamisessa käytettiin Donabedianin (1980) rakenne-, prosessi- ja tulosmallia (RPT-malli).
Kahden artikkelin tutkimusaineisto oli niukka, mutta siitä huolimatta tutkimuksissa oli tuloksia, joilla voidaan kehittää yksilövastuisen hoitotyön työmallin teoreettista raken-netta ja käytännön toimintaa. Yksilövastuisen hoitotyön toteuttaminen on yleisempää silloin, kun osastolla on enemmän sairaanhoitajia kuin perushoitajia. Optimaalinen poti-lasmäärä sairaanhoitajalle, joka toteuttaa yksilövastuista hoitotyötä sisätautikirurgisella vuodeosastolla, on 4 - 6 potilasta. Mahdollisuus hoitotyön kirjaamiseen saattaa vähentää hoitajien välisiä ristiriitoja, ja tällöin myös työperäisen stressin todennäköisyys pienenee. Hoitajan roolin laajeneminen ja lisääntynyt vastuu potilaan hoidosta yksilövastuisessa hoitotyössä sen sijaan saattavat lisätä työperäistä stressiä. Tämä voi vaarantaa myös yksilövastuiseen hoitotyöhön liittyvän hoitajan autonomian.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin mukailtua systemaattista kirjallisuuskatsausta ja sen periaatteita. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin Medic-, Cinahl-, Ovid- ja Medline-tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Ennen tiedonhakuja määriteltiin tarkat valinta-kriteerit. Aineistoon valittiin kaksi tutkimusta, ja se analysoitiin deduktiivisen sisällön-analyysin menetelmällä, jonka analyysirungon muodostamisessa käytettiin Donabedianin (1980) rakenne-, prosessi- ja tulosmallia (RPT-malli).
Kahden artikkelin tutkimusaineisto oli niukka, mutta siitä huolimatta tutkimuksissa oli tuloksia, joilla voidaan kehittää yksilövastuisen hoitotyön työmallin teoreettista raken-netta ja käytännön toimintaa. Yksilövastuisen hoitotyön toteuttaminen on yleisempää silloin, kun osastolla on enemmän sairaanhoitajia kuin perushoitajia. Optimaalinen poti-lasmäärä sairaanhoitajalle, joka toteuttaa yksilövastuista hoitotyötä sisätautikirurgisella vuodeosastolla, on 4 - 6 potilasta. Mahdollisuus hoitotyön kirjaamiseen saattaa vähentää hoitajien välisiä ristiriitoja, ja tällöin myös työperäisen stressin todennäköisyys pienenee. Hoitajan roolin laajeneminen ja lisääntynyt vastuu potilaan hoidosta yksilövastuisessa hoitotyössä sen sijaan saattavat lisätä työperäistä stressiä. Tämä voi vaarantaa myös yksilövastuiseen hoitotyöhön liittyvän hoitajan autonomian.