Liikuntaryhmä skitsofreniapotilaiden psykososiaalisessa kuntoutuksessa : "ei hullumpi" terveysliikuntatutkimus
Partti, Mikko (2011)
Partti, Mikko
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011082612720
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011082612720
Tiivistelmä
Psykiatrisessa sairaalassa tehdyssä liikuntatutkimuksessa selvitettiin harjoitusjakson vaikutusta skitsofreniapotilaiden terveyskunnon edistäjänä, psykososiaalisena kuntoutusmuotona sekä vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimukseen osallistui seitsemän miespotilasta. Kahdeksan viikon harjoitusjakso sisälsi aerobista- sekä lihaskuntoharjoittelua neljästi viikossa, jonka vaikutusta mitattiin kuntotesteillä. Kyselyillä selvitettiin ryhmätoiminnan psykososiaalista merkitystä sekä arvioitua elämänlaatua. Seurantamittaukset tehtiin viiden kuukauden kuluttua harjoitusjaksosta.
Harjoitusjaksolla lihaskuntotulokset nousivat hyvään keskitasoon, mutta aerobisen kunnon kävelytestitulokset olivat edelleen keskimääräistä matalammat. Seurantajaksolla avohoidossa liikunta-aktiivisuus laski ja kuntotaso putosi ilman ohjattua harjoittelua. Interventio ei ollut riittävä pysyvämmän liikuntakäyttäytymismuutoksen saamiseksi. Arviot omasta fyysisestä kunnosta vastasivat testituloksia, ne korreloivat myös ryhmätoiminnan psykososiaalisen alueen tulosmuutoksiin. Melko lyhytaikaisellakin ryhmätoiminnalla sekä liikunta-aktiivisuuden lisääntymisellä oli positiivinen terveysliikunnallinen ja psykososiaalinen vaikutus. Nämä tekijät olivat kuitenkin vain välillisesti yhteydessä itse arvioidun elämänlaadun positiivisiin muutoksiin.
Skitsofreniapotilaiden terveysliikuntatarpeet tulee huomioida henkilökohtaisissa kuntoutussuunnitelmissa erityisesti psykiatrisessa avohoidossa, järjestää ohjausta sen toteuttamiseksi sekä liittää liikuntaohjelmiin kuntoarviot, seuranta sekä konkreettinen ravitsemustietämys. Tämä osaltaan vaikuttaisi positiivisesti somaattiseen terveyteen, alentuneeseen elinikään sekä monitasoisesti elämänlaatuun, joilla olisi välillisiä vaikutuksia myös terveydenhuollon kustannuksiin. Tutkimustulokset tukevat tavoitteellista liikuntaryhmätoimintaa skitsofreniapotilaille terapeuttisena ja psykososiaalisen kuntoutuksen välineenä sekä terveyskunnon kohottajana.
Harjoitusjaksolla lihaskuntotulokset nousivat hyvään keskitasoon, mutta aerobisen kunnon kävelytestitulokset olivat edelleen keskimääräistä matalammat. Seurantajaksolla avohoidossa liikunta-aktiivisuus laski ja kuntotaso putosi ilman ohjattua harjoittelua. Interventio ei ollut riittävä pysyvämmän liikuntakäyttäytymismuutoksen saamiseksi. Arviot omasta fyysisestä kunnosta vastasivat testituloksia, ne korreloivat myös ryhmätoiminnan psykososiaalisen alueen tulosmuutoksiin. Melko lyhytaikaisellakin ryhmätoiminnalla sekä liikunta-aktiivisuuden lisääntymisellä oli positiivinen terveysliikunnallinen ja psykososiaalinen vaikutus. Nämä tekijät olivat kuitenkin vain välillisesti yhteydessä itse arvioidun elämänlaadun positiivisiin muutoksiin.
Skitsofreniapotilaiden terveysliikuntatarpeet tulee huomioida henkilökohtaisissa kuntoutussuunnitelmissa erityisesti psykiatrisessa avohoidossa, järjestää ohjausta sen toteuttamiseksi sekä liittää liikuntaohjelmiin kuntoarviot, seuranta sekä konkreettinen ravitsemustietämys. Tämä osaltaan vaikuttaisi positiivisesti somaattiseen terveyteen, alentuneeseen elinikään sekä monitasoisesti elämänlaatuun, joilla olisi välillisiä vaikutuksia myös terveydenhuollon kustannuksiin. Tutkimustulokset tukevat tavoitteellista liikuntaryhmätoimintaa skitsofreniapotilaille terapeuttisena ja psykososiaalisen kuntoutuksen välineenä sekä terveyskunnon kohottajana.