GlobalGAP-standardi vihannestuotannossa
Tuominen, Riina (2011)
Tuominen, Riina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062912467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062912467
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa siitä, miten yritys voi valmistautua GlobalGAP-sertifiointiin ja kuinka viljelijät kokevat laatujärjestelmän. Työssä perehdytiin myös siihen, mitä GlobaGAPlaatujärjestelmä vaatii yrityksiltä ja kuinka se osaltaan turvaa yrityksen tuotteen laadun.
Selvitys tehtiin GlobaGAP-prosessia havainnoimalla sekä kyselyllä ja haastattelulla GlobalGAPvalmennukseen osallistuneille viljelijöille. Apuna työssä käytettiin myös ennen valmennuksen aloitusta täytettyjä itsearviointilomakkeita, joiden perusteella saatiin selvitettyä yritysten lähtötilanne ja se, mitä
lisätoimenpiteitä yritysten tulee tehdä täyttääkseen laatujärjestelmän vaatimukset.
Selvityksen tulokseksi saatiin sekä yksityiskohtaisia yrityksissä tehtäviä toimenpiteitä sekä viljelijöiden kokemuksia GlobalGAPiin valmistautumisesta. Selvitys osoitti, että viljelijät tarvitsevat ja haluavat laatujärjestelmän, joka on yrityksen toimintaan soveltuva ja osoittaa toiminnan laadukkuuden. GlobalGAP soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin. Järjestelmä ei niinkään vaikuta yrityksen toimintoihin tai tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen, mutta se antaa yrityksestä uskottavan ja luotettavan kuvan. Kokonaisvaltaisesti toiminnan huomioiva järjestelmä antaa myös yrittäjälle itselleen varmuutta siitä, että kaikki toiminnan osa-alueet on otettu huomioon. Selvityksen mukaan järjestelmä vaatii tiloilla useita toimenpiteitä, kuten erilaisten riskien arviointia, suunnitelmien ja ohjeistusten laatimista sekä tarkennuksia muistiinpanoihin. Suurimmat GlobalGAPin mukanaan tuomat toimenpiteet liittyvät viljelijöiden mielestä dokumentaatioon, sillä se vaatii muistiin kirjaamista monelta eri osa-alueelta.
GlobalGAPin tulevaisuus on Suomessa vielä epävarma, mutta selvityksessä kävi ilmi, että viljelijät haluavat, että Suomessa on käytössä yksi laatujärjestelmä. Tämä edellyttää GlobalGAPin yhdistämistä Laatutarhaan. Yhtenäinen laatujärjestelmä voitaisiin laatia niin, että siinä olisi huomioitu erikseen Suomen ja ulkomaan markkinoilla toimivat yritykset. Jatkoselvityksen aiheeksikin yhdistämisprosessi sopisi hyvin. Lisäksi jatkossa voitaisiin tutkia, mikäli GlobalGAP yleistyy, kuinka se vaikuttaa yritysten imagoon ja onko siitä taloudellista hyötyä. Myös kasvisten mahdollinen laadun paraneminen voisi olla tutkimusaiheena, sillä käyttöön otettavat hygieniaohjeistukset varmasti vaikuttavat siihen.
Selvitys tehtiin GlobaGAP-prosessia havainnoimalla sekä kyselyllä ja haastattelulla GlobalGAPvalmennukseen osallistuneille viljelijöille. Apuna työssä käytettiin myös ennen valmennuksen aloitusta täytettyjä itsearviointilomakkeita, joiden perusteella saatiin selvitettyä yritysten lähtötilanne ja se, mitä
lisätoimenpiteitä yritysten tulee tehdä täyttääkseen laatujärjestelmän vaatimukset.
Selvityksen tulokseksi saatiin sekä yksityiskohtaisia yrityksissä tehtäviä toimenpiteitä sekä viljelijöiden kokemuksia GlobalGAPiin valmistautumisesta. Selvitys osoitti, että viljelijät tarvitsevat ja haluavat laatujärjestelmän, joka on yrityksen toimintaan soveltuva ja osoittaa toiminnan laadukkuuden. GlobalGAP soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin. Järjestelmä ei niinkään vaikuta yrityksen toimintoihin tai tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen, mutta se antaa yrityksestä uskottavan ja luotettavan kuvan. Kokonaisvaltaisesti toiminnan huomioiva järjestelmä antaa myös yrittäjälle itselleen varmuutta siitä, että kaikki toiminnan osa-alueet on otettu huomioon. Selvityksen mukaan järjestelmä vaatii tiloilla useita toimenpiteitä, kuten erilaisten riskien arviointia, suunnitelmien ja ohjeistusten laatimista sekä tarkennuksia muistiinpanoihin. Suurimmat GlobalGAPin mukanaan tuomat toimenpiteet liittyvät viljelijöiden mielestä dokumentaatioon, sillä se vaatii muistiin kirjaamista monelta eri osa-alueelta.
GlobalGAPin tulevaisuus on Suomessa vielä epävarma, mutta selvityksessä kävi ilmi, että viljelijät haluavat, että Suomessa on käytössä yksi laatujärjestelmä. Tämä edellyttää GlobalGAPin yhdistämistä Laatutarhaan. Yhtenäinen laatujärjestelmä voitaisiin laatia niin, että siinä olisi huomioitu erikseen Suomen ja ulkomaan markkinoilla toimivat yritykset. Jatkoselvityksen aiheeksikin yhdistämisprosessi sopisi hyvin. Lisäksi jatkossa voitaisiin tutkia, mikäli GlobalGAP yleistyy, kuinka se vaikuttaa yritysten imagoon ja onko siitä taloudellista hyötyä. Myös kasvisten mahdollinen laadun paraneminen voisi olla tutkimusaiheena, sillä käyttöön otettavat hygieniaohjeistukset varmasti vaikuttavat siihen.