Selviytyminen nuorisopsykiatrisen sairaalahoidon jälkeen : Vanhempien näkökulma
Takamäki, Katja; Niemistö, Hanna-Kaisa (2011)
Takamäki, Katja
Niemistö, Hanna-Kaisa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062712451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062712451
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla vanhempien kokemuksia nuoren selviy-tymisestä kotona nuorisopsykiatrisen sairaalahoidon jälkeen. Tavoitteena oli kehittää nuorisopsykiatrista hoitotyötä opinnäytetyön tulosten avulla. Opinnäytetyössä haettiin vastauksia siihen, kuinka vanhemmat kokivat nuoren selviytymisen kotona, millaista kodin ulkopuolista tukea nuori sai sekä mikä auttoi nuorta selviytymään kotona nuorisopsykiatrisen sairaalahoidon jälkeen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin kysely-lomakkeiden avulla vanhemmilta, joiden nuori oli ollut nuorisopsykiatrisessa sai-raalahoidossa syksyllä 2009. Saatu aineisto analysoitiin induktiivista sisällönana-lyysiä soveltaen.
Vanhemmat kokivat nuoren selviytyneen hyvin nuorisopsykiatrisen sairaalahoidon jälkeen, huolimatta siitä, että nuori saattoi olla yhä sairaalahoidossa. Nuori sai kodin ulkopuolista tukea ammattiauttajilta, vapaa-ajastaan sekä opiskelun kautta. Kuitenkin vanhemmat myös kokivat nuorensa jääneen ilman ammatillista apua sairaalahoidon jälkeen. Nuoren selviytymisen tukena kotona olivat läheiset, jotka loivat turvallisuuden tunnetta, kannustivat itsenäistymiseen sekä olivat vuorovaikutuksessa nuoren kanssa.
Nuorisopsykiatrista hoitotyötä voitaisiin kehittää siten, että hoitohenkilökunta var-mistaisi nuoren kotona selviytymisen ottamalla yhteyttä vanhempiin muutaman kuukauden kuluttua sairaalajakson päätyttyä. Näin yksikään perhe ei kokisi jää-vänsä niin sanotusti tyhjän päälle.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin kysely-lomakkeiden avulla vanhemmilta, joiden nuori oli ollut nuorisopsykiatrisessa sai-raalahoidossa syksyllä 2009. Saatu aineisto analysoitiin induktiivista sisällönana-lyysiä soveltaen.
Vanhemmat kokivat nuoren selviytyneen hyvin nuorisopsykiatrisen sairaalahoidon jälkeen, huolimatta siitä, että nuori saattoi olla yhä sairaalahoidossa. Nuori sai kodin ulkopuolista tukea ammattiauttajilta, vapaa-ajastaan sekä opiskelun kautta. Kuitenkin vanhemmat myös kokivat nuorensa jääneen ilman ammatillista apua sairaalahoidon jälkeen. Nuoren selviytymisen tukena kotona olivat läheiset, jotka loivat turvallisuuden tunnetta, kannustivat itsenäistymiseen sekä olivat vuorovaikutuksessa nuoren kanssa.
Nuorisopsykiatrista hoitotyötä voitaisiin kehittää siten, että hoitohenkilökunta var-mistaisi nuoren kotona selviytymisen ottamalla yhteyttä vanhempiin muutaman kuukauden kuluttua sairaalajakson päätyttyä. Näin yksikään perhe ei kokisi jää-vänsä niin sanotusti tyhjän päälle.